Maailmantalouden poikkeuksellisesta epävarmuudesta huolimatta Suomen ulkomaankauppa on näyttänyt tämän vuoden alun osalta osalta vakaalta ja vienti on toistaiseksi kasvanut maltillisesti edelleen. Tämä käy ilmi Keskuskauppakamarin tuoreesta talouskatsauksesta. Myöntämiemme vientiasiakirjojen määrä on kasvanut vuoden ensimmäisen puoliskon aikana viitisen prosenttia.
Viennin merkitys Suomen taloudelle, työpaikoille ja hyvinvoinnille on tavanomaista suurempi. Suomen ulkomaankaupasta noin kaksi kolmasosaa on tavaroiden ja yksi kolmasosa palveluiden kauppaa. Suomen ei pienenä taloutena edes kannata tuottaa kaikkia tarvitsemiaan tuotteita. Kansainvälinen kauppa on yksi maailman maiden ja ihmisten vaurastumisen vakuuksista. Vientimme selkäranka on investointihyödykkeitä. Se tarkoittaa, että taloutemme suhdanne heikkenee viennin supistumisen myötä noin puolesta vuodesta vuoteen päämarkkina-alueittemme talouden viilenemisen jälkeen.
Talousennusteita onkin reivattu viime aikoina alaspäin. Suomen talouskasvu on jäämässä lähivuosina odotettua heikommaksi. Siksi on syytä ryhtyä omiin aktiivisiin toimiin, jotta talouteemme ja työllisyyteen saadaan kestävää kasvua.
Tuoressa talouskatsauksessamme tarkastelemme, mitä eri kansainväliset instituutiot ovat analysoineet ja suosittaneet Suomen taloudesta ja yhteiskunnan rakenteista. Eri kansainvälisten instituutioiden analyysit tulevat kaikki samaan lopputulokseen. Suomessa verotus on tiukkaa ja työmarkkinat ovat jäykkiä. Siksi niitä tulisi uudistaa.
Kansainvälinen kilpailukykyvertailu osoittaa, että Suomi pärjää hyvin työntekijöiden oikeuksia ja ammattitaitoista johtamisesta koskevissa kysymyksissä. Toisaalta Suomen haasteet liittyvät työmarkkinoiden jäykkään toimivuuteen ja aivan liian korkeaan ansiotuloverotukseen. Onkin hyvä kysyä miksi työnteosta ja työllistämisestä rankaistaan Suomessa niin paljon?
Vertailussa palkkaamiseen ja irtisanomiseen liittyvät käytännöt ja työn verotus eivät yllä edes sadan parhaan maan joukkoon. Tämä johtaa työmarkkinoidemme alisuoriutumiseen. Se taas syrjäyttää pysyvästi ihmisiä työmarkkinoiden ulkopuolelle ilman toivoa paremmasta huomisesta. Huolimatta viime vuosien positiivisesta suhdanteesta, Suomen työttömyysaste on Euroopan unionin kuudenneksi korkein. Perässämme on vain Välimeren alueen maita. Se on väärä viiteryhmä Suomelle.
Suomen kilpailukyky perustuu korkean arvonlisän työhön. Kireä työn verotus ja ankara progressio kannustavat työn sijasta kuitenkin lähinnä satsaamaan vapaa-aikaan. Työn teettämisen kokonaiskustannukset ovat jo matalillakin ansiotasolla niin korkeat, että aivan liian paljon palvelutyötä jää tekemättä ja niiden tuomia työpaikkoja syntymättä. Moni pitkälle koulutettu korkean arvonlisän työtä tekevä tekee esimerkiksi pienet remontit ja kaikki kotityöt itse, sen sijaan että palkkaisi jonkun muun ja tekisi enemmän päätyötään. Tätä rakenteellista ongelmaa on paikattu täsmätoimena kotitalousvähennyksellä. Nyt kuitenkin tuore hallitus suuressa viisaudessaan on leikkaamassa sitäkin.
Muun muassa Saksa ja Ruotsi ovat uudistaneet sosiaaliturvaansa ja työmarkkinoidensa toimintaa tällä vuosituhannella. Niillä on ollut myönteinen vaikutus samoihin haasteisiin, joita myös Suomi kohtaa. Meidän pitäisikin ottaa oppia noista uudistuksista. Pohjoismainen hyvinvointivaltio tarvitsee toimiakseen korkean työllisyysasteen. Myös kilpailukykymme kannalta on välttämätöntä, että työllisyys kasvaa määrätietoisesti kohti pohjoismaista työllisyysprosenttia.
Uusi työmarkkinamalli on nyt muotoutumassa. Syksyn liittokohtainen neuvottelukierros näyttää suuntaa miten se kehittyy. Sen osalta olisi tärkeää, että työmarkkinajärjestöt malttaisivat vaalia kustannuskilpailukykyä aiempaa paremmin. Hallituksen tulisi kehittää asunto- ja koulutusmarkkinoita rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi ja purkaa kannustinloukkuja. Tutkimusta ja tuotekehitystä tukemalla voimme parantaa elinkeinoelämän kilpailukykyä. Myös palkkaneuvotteluissa tulisi turvata kansainvälinen hintakilpilukyky. Se on vientimme kehityksen kannalta avainasemassa.
Hyvinvointimme syntyy vain ja ainostaan työstä. Ja vain korkealla työllisyysasteella voimme kustantaa hyvinvointivaltiomme myös tulevaisuudessa. Nyt olisi kiire rohkeille ja vaikeillekin työllisyyttä edistäville rakenneuudistuksille. Pelkät julkisten menojen lisäykset työvoimapalveluihin ja -koulutukseen eivät ilman niitä riitä. Muuten taloutemme sakkaa lyhyellä aikavälillä ja julkinen taloutemme ei ole kestävällä pohjalla pidemmällä aikavälillä.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Savon Sanomissa 4.8.2019