Elämme mielenkiintoisia aikoja. Yksi monista jännittävistä ilmiöistä on FIRE eli Financial Independence, Retire Early. Siihen törmää aika ajoin median välityksellä.
Google antaa hakusanoille ”Rikkaaksi nuorena FIRE” 10 600 osumaa. FIRE:n punaisena lankana on minimoida elinkustannukset, usein elää peräti askeettista elämää.
Esimerkiksi eräässä FIRE:ä käsittelevässä jutussa firettäjä kertoo, kuinka syödä alle kolmella eurolla päivässä. Samalla firetykseen kuuluu, että jokainen mahdollinen penni säästetään ja sijoitetaan, jotta taloudellinen riippumattomuus koittaisi mahdollisimman pian.
Ilmiö on mielenkiintoinen. Uskaltaisin veikata, että suurin osa ihmisistä ei firetyksellä tavoitteeseensa pääse. Harrastuksena se on kuitenkin ihan sympaattinen – haittavaikutukset jäävät vähäisiksi.
Vanha kansakin tietää, että säästäväisyys on hyve. Itse asiassa se on siinä määrin hyvä juttu, että ihmisille olisi syytä opettaa hieman enemmänkin talousosaamista jo peruskoulussa.
Välillä tosin mediassa säästämiselle annetaan liian suuri painoarvo. Siksi haluan tuoda keskusteluun taloustieteen näkökulman, koska se on lähtökohdiltaan neutraali.
Taloustiede EI (!) sano, että sinun kannattaisi säästää mahdollisimman paljon, jotta pystyisit kartuttamaan oikein paljon vaurautta ja olemaan sitä kautta onnellinen. Tämä ajoittain nähty tulkinta on pöyristyttävän väärä.
Taloustieteellinen ”perusmalli” lähtee siitä, että jokainen on yksilö. Joku tykkää elää kädestä suuhun, toinen nauttii pennin venyttämisen tuomasta itsenäisyydestä. Ihmisten mieltymykset määrittävät sen, mikä on kullekin mielekästä käyttäytymistä.
Otetaan käytännön esimerkki. Yksi kritiikki eläkejärjestelmää kohtaa on, että se yrittää mahduttaa kaikki yhteen muottiin. Suomessa kaikki ”pakkosäästävät” 24,4 prosenttia palkastaan eläkkeen muodossa. Se on vääjäämättä liikaa monelle ihmiselle ja toisille taas liian vähän.
Jo yhden ihmisen elinkaarella optimaalinen eläkemaksu ei ole vakioinen 24,4 prosenttia – kulutustarve on koko lailla erilainen kolmen lapsen asunto- ja autovelallisella perheellä kuin lähes velattomalla kuusikymppisellä. Yksityinen säästäminen ottaa tämän huomioon, pakotettu julkinen säästäminen ei.
Eläkesäästämisessä on toki monia puolia ja yksinkertaistan tässä kirjoituksessa rajusti. Siitä huolimatta eläkejärjestelmän keskeinen rajanveto on pakollisen säästämisen taso ja hallinta. Mutta takaisin itse asiaan.
Mielekäs talousneuvo ei ole ”säästä mahdollisimman paljon”, vaan pikemminkin ”tunne itsesi”. Joskus nämä kaksi neuvoa ovat sama asia, yleensä eivät kuitenkaan.
Väitän myös, että itsensä tunteminen on huomattavasti vaikeampi rasti kuin vaurauden kartuttaminen. Se on sitä paitsi hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta tärkeämpää. Siksi kannattaa muistaa säästämisen ohella myös sijoittaa itseensä. Firetys sopii ani harvalle.
Päätän tekstini jalkapalloilija George Bestin viisaisiin, joskin hieman ajan hampaan kuluttamiin sanoihin. Kenties sitaatti kertoo jotain ihmisyydestä, tai sitten vain George Bestistä.
”I spent a lot of money on booze, birds, and fast cars. The rest I just squandered.” George Best
Kirjoitus on julkaistu 29.4.2021 Taloustaidon blogissa.