Hyvässä veropolitiikassa kerätään yhteiskunnan tarpeellisten yhteisten menojen rahoittamiseen tarvittavat tulot laajoilla veropohjilla ja maltillisilla verokannoilla. Verotus pitäisi myös toteuttaa mahdollisimman ennakoitavasti sekä hallinnollisesti yksinkertaisella tavalla. Vähintään yhtä tärkeää on, että käytetään verotuksen ohjausvaikutusta fiksusti hyväksi. Verot menevät läpi hintoihin, jolloin ne ohjaavat valintoja markkinoilla. Välillä yllättävänkin voimakkaasti.
Nämä hyvän veropolitiikan teesit ovat valitettavasti päässeet unohtumaan tällä hallituskaudella. Erityisesti viime aikoina on päätetty useista veroesityksistä, joilla on erittäin negatiivisia vaikutuksia yritysten, investoijien ja huippuosaajien toimintaan.
Yksi näistä on esitys taloudellisesta työnantajasta, eli niin kutsutusta ”työmatkaverosta”. Esityksen mukaan toisesta maasta tuleva työmatkalainen on monessa tapauksessa heti verovelvollinen Suomessa. Laki tulisi hyväksyttäessä vaikuttamaan vähentävästi Suomessa tehtävään asiantuntija- ja innovaatiotyöhön.
Toisena esimerkkinä on arvonnousuvero, eli niin kutsuttu maastapoistumisvero. Siinä Suomesta pois muuttava jäisi Suomeen verovelvolliseksi asumisaikana tapahtuneesta omaisuuden arvonnoususta sen joskus realisoidessaan. Esitys toteutuessaan varmasti esimerkiksi moni huippuosaaja ja start-up yrittäjä jättäisi tulematta kokonaan Suomeen.
Kolmas esimerkki on konsernin sisäisen korkovähennyksen kiristäminen entisestään. Tämän myötä moni investointi suuntautuu Suomen sijaan jonnekin muualle. Kaikkia näitä esimerkkejä yhdistää se, että yritetään jahdata jotakin kuvitteellista esimerkkitapausta, jossa järjestelmän luonnetta hyväksikäyttäen voisi saada jotakin laskennallista etua.
Näitä teoreettisia tapauksia uusilla pisteveroilla jahdatessa ei kuitenkaan oteta huomioon suhteettomia negatiivisia ulkoisvaikutuksia: tulematta jääviä asiantuntijoita, tekemätöntä työtä, pois jääviä investointeja ja menetettyä hyvinvointia. Esimerkiksi maastapoistumisveron tuotoksi on arvioitu 0–50 miljoonaa euroa. Jos otetaan huomioon negatiiviset käyttäytymisvaikutukset ja suuret hallinnolliset kustannukset, mennään verotuotoissa todennäköisesti pakkaselle.
Kutsunkin tätä moralistiseksi veropolitiikaksi: jahdataan teoreettisia poikkeuksia uusilla veroilla, jotka eivät tuota juuri mitään, mutta ohjaavat käyttäytymistä täysin päinvastaiseen suuntaan mihin haluaisimme kannustaa.
Tarvitaan veropolitiikan suunnanmuutos. Moralismin sijaan tarvitaan jatkossa veropolitiikkaa, jonka johtoajatuksina ovat uuden työn, uusien investointien ja kasvavan talouden ruokkiminen. Yksi iso tällainen teko olisi työn verotuksen alentaminen ja verotuksen painopisteen siirtäminen kulutukseen, erityisesti ympäristölle ja terveydelle haitalliseen kulutukseen.
Työn verotusta alentamalla työnteosta tehdään kannattavampaa ja yhä useampi nyt tukien varassa elävä työllistyy. Samalla myös kaikkien nykyisin työssä olevien palkasta jää käteen nykyistä enemmän. Se piristää kulutusta ja lisää työllisyyttä. Työn verotuksen alentaminen alentaa myös kaikkia hintoja taloudessamme pidemmällä ajalla, lisäten kilpailukykyämme entisestään. Alennetaan siis työn verotusta!
Kirjoitus on julkaistu 31.10. Savon Sanomissa.
