Suomen turvallisuuteen on viime vuosina kohdistunut outoja uhkia. Samalla kun sota on tehnyt paluun Eurooppaan autoritääriset valtiot ovat osoittaneet kasvavaa mielenkiintoa myös oman kotimaisen yhteiskuntajärjestelmämme keskeisiin yksityiskohtiin. Häirintää on kohdistettu niin erilaisiin kriittisiin tietojärjestelmiin kuin GPS-paikannusjärjestelmäänkin. Ilmatilaa on loukattu ja itäraja avattu laittomille turvapaikanhakijoille. Venäjän hallinnon lausunnoissa maalataan varsin totuudenvastaista kuvaa Suomesta sekä erityisesti niistä syistä, jotka saivat Suomen hakemaan Naton jäsenyyttä. Suomen on vaikea tunnistaa itseään väittämistä, joiden mukaan Yhdysvallat olisi houkutellut sen mukaan Naton käymään Venäjän vastaiseen kampanjaan.
Venäjä käy taistelua lännen kanssa laaja-alaisin välinein pönkittääkseen omaa suurvalta-asemaansa ja nykyistä itsevaltaista hallintomalliaan. Suomi on osa länttä, jota Venäjä parhaillaan pyrkii heikentämään niin perinteisin kuin hybridiuhiksi kutsutuin välinein. Kiina on yllättänyt maailman jatkamalla tukeaan Venäjälle sodan pitkittymisestä ja Venäjän sotarikoksista huolimatta.
Tällaisessa ympäristössä suomalainen kokonaisturvallisuusajattelu on arvokas. Ulkovaltojen vihamielinen toiminta ei rajoitu valtioon ja sen rajoihin, vaan kohdistuu yhtä lailla yrityksiin ja kansalaisyhteiskuntaan. Hybridiuhkien logiikkana on yllättää ja iskeä sinne, mistä on odotettavissa suurimmat vaikutukset ja vähiten vastareaktioita. Yhteiskuntamme kriittiset toiminnot ovat voittopuolisesti yksityisten yritysten käsissä. Moniin yhteiskunnan keskeisistä palveluista sisältyy suuria keskinäisriippuvuuksia: sairaalat ovat monien palveluntarjoajien monimutkainen kokonaisuus. Ne ovat tällä hetkellä myös yksi potentiaalinen kohde erilaisille hybridiuhkaoperaatioille. Suorien ulkomaisten sijoitusten alkuperää on usein vaikea jäljittää. Strategiset omistajuudet ovat väline riippuvuuksien luomiseksi tai puolustussektorin kannalta kriittisen tietotaidon hankkimiseksi.
”Geopoliittisen tilannetietoisuuden tulee olla kohdallaan yritysten johdossa.”
Uudenlaista turvallisuustietoisuutta kaivataan nyt myös elinkeinoelämän piirissä. Geopoliittisen tilannetietoisuuden tulee olla kohdallaan yritysten johdossa ja oman yrityksen rooli alueen kriittisten toimintojen ja palveluiden tuottajana on syytä kirkastaa. Tietojärjestelmien turvallisuus, hankintaketjujen haavoittuvuudet yhtä hyvin kuin haavoittuvuudet henkilöstön osaamispohjassa tulee paikallistaa. Uhkia ei ole syytä ylikorostaa, mutta oman yrityksen rooli mahdollisten uhkien kohteena on silti hyvä tunnistaa. Varautuminen on hyvä aloittaa sieltä, missä haavoittuvuudet parhaiten tunnetaan.
Kolumnia on julkaistu kauppakamarilehdissä.