Maamme kannalta olennaiset haasteet on pikimmiten ratkaistava, jotta viennin pyörät pysyvät pyörimässä. Talouskasvu uhkaa taittua noususuhdanteen kirivaiheen jäädessä väistämättä taakse.
Kuluvaan hallituskauteen liittyi sen alkutaipaleella suuria odotuksia. Ratkaistavana oli lähes vuosikymmenen verran jatkuneiden miinusmerkkisten vuosien suma ja sote-uudistuksen avoin kohtalo. Tiedossa oli myös selkeä tarve kilpailukyvyn kasvattamiselle väestön ikääntymisen vuoksi. Nyt miltei neljä vuotta myöhemmin havaitaan, ettei tilanne ole juurikaan muuttunut. Samat haasteet ovat yhä olemassa ja vailla kestävää ratkaisua. Nykyinen hallitus on kompuroinut matkan varrella, vaikka suunta onkin periaatteessa ollut oikea.
Suomen tulevaisuuden kannalta kohtalonkysymyksiä on kolme. Ensimmäinen on se, takaako nykyinen osaamisemme tulevaisuutemme. Mikä on julkisen talouden todellinen kestävyys vaikkapa kansainvälisen kriisin eskaloituessa? Entä miten välttämättömät rakenneuudistukset ajetaan maaliin?
Näitä kaikkia toimia yhdistävä korkeampi tavoite on työllisyysasteemme kasvattaminen. Sen pitää olla seuraavan hallituksen työlistan kärjessä. Tavoitteen tulee olla se, että Suomi yltää pohjoismaisten verrokkiensa tasolle ja jopa 80 prosentin työllisyysasteeseen ensi vuosikymmenen loppuun mennessä.
Miksi? Otetaan ajatusleikki: jos työllisyysasteemme olisi nyt edes naapurimaamme Ruotsin tasolla, siis 6 prosenttiyksikköä korkeammalla, julkinen taloutemme olisi jo selvästi ylijäämäinen. Meidän ei tarvitsisi ottaa syömävelkaa kattaaksemme hyvinvointiyhteiskuntamme välttämättömät palvelut.
Uusi, vastikään julkaistu pessimistisempi väestöennuste alleviivaa työllisyysasteen nostamisen tärkeyttä. Väestöennusteen oletusmuutosten pohjalta arvioituna kestävyysvajeemme kasvaa vajaasta 7 miljardista yli 8 miljardiin euroon. Näin ollen on mahdollista, etteivät edellä kuvaamanikaan tavoitteet ole tämän tilanteen huomioiden riittäviä.
Miten kohtalonkysymykset ratkaistaan? Otetaan ensin osaaminen. Suomen menestystä on tähän mennessä siivittänyt korviemme väli ja hyvä maineemme osaamisen kärkimaana. Osaaminen on yhä ja tulevaisuudessakin ainoa pysyvä kilpailuetumme. Valitettavasti osaamisen rapautuminen on jo näkyvissä: esimerkiksi Pisa-tuloksissa trendimme osoittaa alaspäin.
Toimeen on tartuttava kaikilla kouluasteilla: tarjotaan tarpeeksi haastetta ja resursseja, ja otetaan ajoissa koppi niistä, jotka eivät pysy mukana. Keskitytään siihen, että jokainen osaa perustaidot ja varmistetaan, ettei kukaan pääse solahtamaan peruskoulun läpi oppimatta esimerkiksi lukemaan. Otetaan käyttöön palkkaporrastus oppisopimuksissa, jolloin palkan kehittyminen sidottaisiin opintojen edistymiseen. Korkeakoulujen rahoitusmalleihin tulisi puolestaan luoda kannusteet, jotka edistäisivät jatkuvaa oppimista nykyistä paremmin.
Toinen kohtalonkysymyksistämme on maailmantalouden tila ja sen vaikutus Suomeen. Huolista suurin on tällä hetkellä Kiina, vaikka USA:n kauppasodista, Brexit-epätietoisuudesta ja Italian riskeistä muistutellaan suomalaisia aktiivisemmin.
Ei ole niinkään väliä mistä suunnasta häiriö loppujen lopuksi tulee, sillä tilanne meidän kannaltamme on samanlainen. Oma taloustilanteemme on tällä hetkellä hiuskarvan varassa. Pienikin kansainvälinen kriisi voi saada vientimme yskimään. Seuraus talouskasvullemme on väistämätön, koska rakenneuudistukset julkisen talouden kestävyyden takaamiseksi ovat tekemättä.
Tästä päästään viimeiseen kohtalonkysymykseemme: miten varmistetaan välttämättömien rakenneuudistusten toteutuminen viimeistään seuraavan vaalikauden aikana? Mikäli välttämättömiä uudistuksia ei tehdä, on olemassa vaara, että tulevaisuudessa joudutaan leikkaamaan etuuksia ja julkisten palveluiden laatua.
Näpertely ei riitä. Nykyisen hallituksen aika alkaa olla jo kortilla mittavien uudistusten tekemiseksi, mutta hanskat eivät silti vielä saisi tipahtaa. Erityisesti seuraavan hallituksen on uudistettava rohkeasti. Suomen tulevaisuuden menestyksen ratkaisee se, että onnistumme strategisissa valinnoissamme. Niiden avulla teemme Suomesta maailman kilpailukykyisimmän maan.
Nämä strategiset valinnat ovat osaamiseen, laadukkaaseen infrastruktuuriin ja kilpailukykyiseen toimintaympäristöön panostaminen. Sääntelyä on sujuvoitettava ja byrokratiaa purettava niiltä osin, kun ne turhaan jarruttavat edellä mainittujen tavoitteiden toteutumista. Lisäksi on pyrittävä johdonmukaisesti kestävään julkiseen talouteen.
Tavoite saavutetaan, kun työn teettämisestä ja tekemisestä tehdään kannattavampaa. Työmarkkinoita on joustavoitettava paikallisen sopimisen suuntaan ja sosiaaliturvan kannustinloukut on poistettava. Työnteon on oltava kaikissa tilanteissa kannattavampi vaihtoehto kuin toimettomuus.
Teksti on julkaistu alun perin Savon Sanomissa 25.11.2018.