Petteri Orpon (kok) luotsaama hallitus aikoo tulevien neljän vuoden aikana luoda Suomeen 100 000 uutta työpaikkaa. Työministeri Arto Satosen (kok) mukaan todellinen saldo on vielä tätäkin isompi, jos hallitusohjelmaan kirjatut keskeiset työllistämiskeinot saadaan käännettyä konkretiaksi. Niiden myötä pk-yritysten työllistäminen helpottuu ja työnteosta tehdään aina tukieuroja kannattavampi vaihtoehto. Teksti: Timo Sormunen.
Petteri Orpon hallituksen alkutaival on ollut monenlaisten kohujen siivittämä ja uutisotsikot ovat täyttyneet aivan muista asioista, mitä alkuun odotettiin.
Työministeri Arto Satoselle viime kuukausien kohina on kuitenkin tarjonnut ainakin osittaisen työrauhan. Se voi kuitenkin jäädä syksyn edetessä pelkäksi toiveeksi, sillä hallitusohjelma sisältää monia rohtoja, joita on kiitelty vuolaasti työnantajaleirissä, mutta jotka maistuvat karvaalle sekä opposition että ay-väen piirissä.
Niitä puolustaessaan tuore työministeri saanee huomata moneen kertaan, että pestissä tarvitaan hyvien puhelahjojen lisäksi myös turnauskestävyyttä ja paksua nahkaa. Siihen Satonen tuntuu toisaalta myös varautuneen, sillä työministerin salkku kuuluu olevan hänelle toiveiden täyttymys.
”Työelämän ja sosiaalipuolen asiat ovat olleet minulle keskeisiä koko kansanedustajaurani ajan. Olen ollut muun muassa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja ja vedin työllisyysryhmää myös hallitusneuvotteluissa. Tämä on ihan luontevaa jatkoa aiemmalle työlle”, työministerin pestin Matias Marttiselle (kok) kautensa puolivälissä luovuttava Satonen toteaa.
Pk-yritykset avainasemassa
Hallitusohjelman kirjauksista löytyy myös muun muassa lakko-oikeuksien rajaamista, paikallisen sopimisen lisäämistä, työttömien aktivoimista, pk-yritysten työllistämisen helpottamista sekä työvoimapalveluiden ja toimeentulotuen uudistamista. Tavoitteena on luoda niiden avulla 100 000 uutta työpaikkaa sekä uudistaa työmarkkinoita ja sosiaaliturvaa niin, että työnteko on aina yhteiskunnan tukien varassa elämistä kannattavampi vaihtoehto.
Monet ehdotukset on ehditty oppositiossa ja ay-leirissä leimata paluuksi työnantajien yksinvaltaan. Satosen mukaan maailma ei kuitenkaan ole enää näin mustavalkoinen.
”Esimerkiksi paikallisesta sopimisesta on saatu monissa yrityksissä todella hyviä kokemuksia. Se on parantanut kilpailukykyä, pelastanut työpaikkoja ja tuonut lisää palkanmaksuvaraa. Kyllä meillä ymmärretään entistä laajemmin se, että työmarkkinoilla on nyt lopultakin tehtävä ne uudistukset, jotka kilpailijamaissa on viety läpi jo vuosia sitten”, Satonen toteaa.
Tavoiteltu työpaikkojen määrä kuulostaa nykysuhdanteessa vähintäänkin optimistiselta, mutta Satonen on toista mieltä.
”Jos paikallista sopimista saadaan edistettyä sekä pienten pk-yritysten työllistämiskynnystä ja työnantajariskiä madallettua, saldo on selvästi yli 100 000. Esimerkiksi paikallisen sopimisen ulottaminen myös järjestäytymättömiin yrityksiin tuo sen piiriin 70 000 uutta yritystä”, hän ynnäilee.
Satosen listalla kärkipäässä ovat myös yt-lain soveltamisrajan nostaminen 50 henkilöä työllistäviin yrityksiin sekä irtisanomisten helpottaminen henkilökohtaisin perustein.
”Tulevien vuosien työllisyys on tunnetusti pk-yritysten varassa ja etenkin alle 10 hengen yritykset on saatava työllistämään lisää väkeä. Yksinyrittäjyys on hyvässä myötätuulessa, mutta samaan aikaan työllistävien yritysten määrä laskee jatkuvasti. Tämä kehitys on nyt katkaistava.”
Pätkätöistä tasaisempaan tulovirtaan
Työvoimapalveluissa TE-palvelut siirtyvät vuosikymmenten jälkeen takaisin kuntien kontolle. Satosen mukaan tämä tarkoittaa parempaa asiakas- ja paikallistuntemusta, räätälöidympää palvelua ja tätä kautta tehokkaampaa työllistymistä.
”Toimistoilta edellytetään myös tehokasta verkottumista paikallisen elinkeinoelämän ja koulutustahojen kanssa. Lisäksi niiden on tehtävä alueellista yhteistyötä, sillä jokaiseen kuntaan ei voida perustaa palvelupisteitä”, Satonen muistuttaa.
Tärkeänä periaatteena on se, että työnteosta tehdään sosiaaliturvaa kannattavampi vaihtoehto. Osa-aikatyön sijaan painotetaan kokoaikatyötä, jolloin omalla palkalla tullaan toimeen ilman yhteiskunnan tukieuroja.
”Tämä voi olla joillakin palvelualoilla hieman hankalasti toteuttavissa, mutta kuitenkin mahdollista. Korona-aikana nähtiin, kuinka esimerkiksi ravintoloista siirryttiin töihin kaupan puolelle”, Satonen huomauttaa.
Nuorten lisäksi työministeri kantaa huolta yli 50-vuotiaista konkareista. Heidän työllistymisensä on monella toimialalla vaikeaa, vaikka osaamista, kokemusta ja työmotivaatiota olisi riittämiin.
”Tässä kohtaa työnantajien asenteiden on yksinkertaisesti muututtava. Monella toimialalla on osaajapula, joten meillä ei yksikertaisesti ole varaa tällaiseen ikärasismiin. Esimerkiksi terveydenhuollossa emme enää edes pärjäisi ilman tätä kokeneiden ammattilaisten joukkoa.”
Vastakkainasettelusta yhteistyöhön
Vaikka hallitusohjelmasta ja sen työelämäosiosta on saatu valmistelukoneistoon vasta murto-osa, on moni ehtinyt jo ennustaa, että tulevasta syksystä tulee työmarkkinarintamalla vähintäänkin tulikivenkatkuinen.
Se tietää Arkadianmäellä sitä, että ilmassa leijuu työtaisteluiden uhka ja karvalakkilähetystöjä riittää myös työministerin ovelle.
Satonen kuitenkin toivoo vastakkainasettelun sijaan malttia ja rakentavaa asennetta, jolla päästäisiin yhdessä eteenpäin. Samalla hän painottaa pitävänsä tiivistä yhteyttä liittoihin ja keskusjärjestöihin.
”Kaikki uudistukset tehdään kolmikantatyöryhmissä, joissa hallituksen esitykset ovat keskustelun pohjana. Esimerkiksi paikallisessa sopimisessa sen on jo edellisen hallituksen pöydällä ollut Pekka Timosen selvitys. Eli evät nämä asiat osapuolille uusia ole”, Satonen muistuttaa.
Samalla hän muistuttaa, että hallitus aikoo puuttua napakasti myös viime aikoina paljastuneisiin järjestelmän väärinkäytöksiin.
”Kilpailuetua on haettu muuttamalla muun muassa perinteistä palkkatyötä yrittäjätyöksi, mikä rikkoo selkeästi täkäläisiä pelisääntöjä. Rakennusliitto on pitänyt asiaa ihan syystä esillä”, Satonen kiittelee.
Rasismissa peiliin katsomisen paikka
Istuvan hallituksen alkutaivalta ovat värittäneet perussuomalaisten ministereiden rasistiset some-viestit.
Epäasiallista käytöstä ja rasismia on kuitenkin myös suomalaisilla työpaikoilla. Pahimmillaan kyse on ollut lähes pakkotyöstä, kuten muun muassa vihannesviljelmiltä, marja-alan yrityksistä ja ravintoloista paljastuneet tapaukset ovat osoittaneet.
Ne ovat järkyttäneet myös tuoretta työministeriä.
”On hyvä, että tällaiset väärinkäytökset paljastuvat. Samalla se osoittaa, että meillä on nyt peiliin katsomisen paikka. Minkäänlainen rasismi, epäasiallinen kohtelu, työpaikasta maksettavat kynnysrahat tai alipalkkaus eivät kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan”, hän toteaa.
Samalla Satonen muistuttaa, ettei Suomi yksinkertaisesti selviä ilman selvästi nykyistä mittavampaa maahanmuuttoa. Isot ikäluokat eläköityvät ja paikkaajiksi tarvitaan myös ulkomaisia käsipareja. Niitä houkutellaan nyt entistä kohdistetummin muun muassa Brasiliasta, Filippiineiltä, Intiasta ja Vietnamista.
”Mikäli aiomme pysyä osaajakisassa mukana, on tulijoille pystyttävä tarjoamaan myös sujuvat maahanmuuttokäytännöt, turvallinen asuinympäristö, lasten koulutus ja puolison työllistyminen. Rasismille ei tässä yhtälössä ole tilaa.”
Haastattelu on julkaistu kauppakamarilehdissä.