Viime viikonloppuna heräsi keskustelua eri järjestöjen yhteisestä ”Lopetetaan verovälttely” -kampanjasta. Kampanjassa puhutaan verovälttelyn haitallisuudesta. Kampanjan keskiössä on väite ”Suomi menettää joka vuosi yli 430 miljoonaa verotuloja verovälttelyn seurauksena”. Kampanjassa puhutaan kauniita asioita kansainvälisestä veroyhteistyöstä ja kehitysmaiden kärsimisestä verovälttelyn seurauksena. Kuulostaa hyvältä. Mikä ongelma tässä siis on?
Kampanjan julkilausutuista tavoitteista kansainvälisen verovälttelyn ehkäiseminen, verotuksen yhdenmukaistaminen ja kehitysmaiden vero-oikeudenmukaisuus ovat erittäin kannatettavia. Keskuskauppakamari ja suomalaiset yritykset laajalti kannattavat kansainvälistä verovälttelyä estävää kansainvälistä työtä sekä tätä estäviä kansainvälisiä sopimuksia, joissa suhteellisuus ja oikeudenmukaisuus on otettu huomioon toimenpiteissä. Näihin liittyvää lainsäädäntöä Suomessa onkin viime vuonna kiristetty OECD:n ja EU:n hankkeiden myötä.
Kuitenkin “Lopetetaan verovälttely” otsikon alla esiteltävät toimenpiteet, joilla saataisiin kyseiset 430 miljoonan verotulojen lisäykset on laskettu lähinnä suomalaisten yritysten ja yrittäjien verojen rajusta kiristämisestä, joka ei liity verovälttelyyn.
Ehdotetut kampanjan toimenpiteet ”430 miljoonan” menetysten paikkaamiseksi ovat:
1) Listaamattomien yritysten osinkoverotuksen kiristäminen 288 miljoonalla eurolla,
2) korkovähennysrajoitusten kiristäminen 140 miljoonalla eurolla, ja
3) verosanktioiden kiristäminen kuudella miljoonalla eurolla.
Kampanjassa ei ole millään tavalla edes esitetty näyttöä siitä, että nämä yritykset ja omistajat kiertäisivät nykyistä verolainsäädäntöä. Kampanjan verovälttelyn lopettamiseen liittyvä viesti antaa siten väärän kuvan kampanjan todellisista tavoitteista.
On erittäin kyseenalaista ja loukkaavaa, että veronsa lainmukaisesti ja huolella maksavat yritykset ja yrittäjät leimataan perusteetta verovälttelijöiksi.
Kampanjan lista peräisin SDP:n ohjelmista
Kampanjan 430 miljoonassa ei siten ole kysymys verovelvoitteiden välttämisen tai aggressiivisen verosuunnittelun torjumisesta, vaan veronkiristysten avulla tavoitellaan verotulojen lisäämistä yleisesti. Se, mistä verotuloja kerätään, on luonnollisesti erittäin puoluepoliittisesti latautunut kysymys.
SDP vaati vuoden 2019 eduskuntavaaliohjelmassaan osinkoverotuksen uudistamista. SDP:n esittämä malli oli tismalleen sama kuin tämän nyt lanseeratun kampanjan malli. Hallitusneuvotteluissa SDP ei kuitenkaan onnistunut tavoitteessaan kiristää yritysten ja yrittäjien suomalaiseen työhön ja hyvinvointiin investoimisen verotusta 288 miljoonalla. Osa hallituspuolueista kun vastusti tätä.
Kun hallitusohjelmaa joudutaan koronapandemian vuoksi tarkastelemaan uudelleen, myös osinkoverotuksen linjaaminen uudelleen on mahdollista. Vasemmisto näkee tässä nyt revanssin paikan. Osinkoverotuksen taso on siten mitä suurimmassa määrin ajankohtainen poliittinen ja puoluepoliittinen kysymys.
Kampanjassa vaaditaan myös kiristystä yritysten maksamien korkomenojen verovähennyskelpoisuuteen 140 miljoonalla eurolla. Nykyinen lainsäädäntö aiheesta on uunituore ja tuli voimaan viime vuoden alusta. Suomen lainsäädäntö vastaa täysin myös tuoreiden EU:n veronkiertodirektiivin ja OECD:n kansainvälisen voitonsiirron ja veropohjan rapautumisen ehkäisemiseen tähtäävän hankkeen vaatimuksia.
Tuore korkovähennyslaki oli lainsäätäjän huolellisen harkinnan perusteella tehty tietoinen ratkaisu. Siinä on löydetty hyvä tasapaino kansainvälisen verosuunnittelun ehkäisemisen ja kansainvälisesti kilpailukykyisen veroasteen välillä.
Lainvalmisteluvaiheessa SDP esitti kireämpää sääntelymallia, joka sisältyi myös SDP:n verotavoitteisiin. Eduskunnan enemmistö päätyi kuitenkin säätämään korkovähennysrajoituksista hallituksen esityksen mukaisesti. Nyt tämä kampanjan vaatima korkovähennysrajoitusten kiristys vastaa läheisesti SDP:n esittämää mallia.
Tälläkään veronkiristyksellä ei ole tekemistä verovälttelyn ehkäisemisen kanssa. Korkomenojen keinotekoiseen vähentämiseen voidaan puuttua yleisen veronkiertosäännöksen nojalla. Kampanjassa vaadittu korkovähennysrajoitusten kiristäminen rajoittaisi nykytilanteeseen nähden vain sellaisten korkojen verovähennyskelpoisuutta, joihin ei liity veronkiertotarkoitusta. Kampanjan vaatimassa veromuutoksessa ei siten voi ole kysymys verovälttelyn ehkäisemisestä, vaan yritysten verotuksen yleisestä kiristämisestä SDP:n tavoitteen mukaisesti.
Kolmas, mutta pieni osa kampanjan 430 miljoonasta tulee veronkiertoa koskevien sanktioiden palauttamisesta entiselle tasolleen. Veronkorotussääntelyä muutettiin vuonna 2017 osana suurempaa veronkantoon, verotuksen toimittamiseen ja seuraamusmaksuihin liittyvää uudistusta. Tästä kerättäisiin laskennallisesti 6 miljoonaa euroa.
Lukija ei varmaankaan tässä vaiheessa yhtään ylläty, että kyseisen lakimuutoksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä SDP vaati kireämpiä sanktioita ja vastusti tuolloin muutosta. Tämäkin on siis hyvin puoluepoliittinen kiista, jossa järjestöt ovat lähteneet tukemaan SDP:n tavoitteisiin kuuluvaa kysymystä.
VM:n työryhmämuistiot
Ei myöskään varmasti enää yhtään yllätä, että niin SDP:n vero-ohjelmassa kuin järjestöjen kampanjan perusteluissa käytetään lähes identtistä perustelua Valtiovarainministeriön työryhmien vastaavista esityksistä listaamattomien yhtiöiden osinkoveron muutokseksi.
Kampanjassa tämä muutos esitetään verovälttelyn vastaisena toimenpiteenä. Työryhmän toimeksiannossa ei ollut lainkaan kysymys verovälttelyn tai veronkierron ehkäisemisestä, vaan esitetty osinkoveromalli koskisi kaikkia listaamattomien osakeyhtiöiden osakkaita.
Toisekseen asiantuntijatyöryhmän malli esitettiin osana suurempaa verouudistusta. Sekä SDP aiemmin että kampanja nyt poimii kuitenkin vain poliittisesti sopivat rusinat pullasta työryhmän esittämästä kokonaisuudesta. Yhtenä osana kokonaisuudistusta oli muun muassa ansiotuloverotuksen marginaaliveron rajoittaminen enimmillään 50 prosenttiin. Tämä olisi siis koskenut kaikkein hyvätuloisimpia palkansaajia.
Viitatulla työryhmän työllä ei ollut siis tekemistä verovälttelyn kanssa ja sen ehdotuksesta napsittiin vain itselle sopiva osa käyttöön. Tuskin tuo työryhmä kannattaisi ehdottamansa uudistuksen vain puolittaista toteuttamista. Perustelujen hakeminen VM:n työryhmäehdotuksesta on siis vähintäänkin ”puolitotuuksien” levittelyä.
No eivätkö järjestöt sitten saisi olla mukana kampanjassa?
Toki saavat, noin yleisesti ottaen. Monilla järjestöillä on vaikuttamistavoitteita, jotka ovat poliittisia määritelmänsä mukaan. En ole luonnollisesti yhtään yllättynyt SDP- ja vasemmistojohtoisten ay-järjestöjen mukanaolosta, vaikka en itse näekään suomalaiseen työhön ja hyvinvointiin tehtävien investointien verotuksen kiristämisen olevan tavallisen työntekijän ja palkansaajajärjestöjen jäsenten etu.
Mutta olen hieman yllättynyt, että kampanjassa mukana ovat esimerkiksi pakkojäsenyyden kautta kaikilta opiskelijoilta jäsenmaksua keräävä Suomen Ylioppilaskuntien Liitto, Pelastakaa Lapset sekä muutama ympäristöjärjestö. Miten niiden agendaan kuuluu erittäin puoluepoliittinen kysymys yritysten ja yrittäjien verotuksen kiristämisestä? Kaikkein yllättävintä on kuitenkin evankelisluterilaisen kirkkomme lähijärjestö Suomen lähetysseuran mukanaolo. Miksi kansankirkkomme on mukana kampanjassa, jossa syyllistetään perusteetta rehellisiä ja lainkuuliaisia suomalaisia veronvälttelystä? Miksi kirkko haluaa kiristää yritysten ja yrittäjien sekä suomalaiseen työhön ja hyvinvointiin investoivien verotusta?
Laitan tässä liitteeksi lausunnon, jonka Keskuskauppakamari toimitti Suomen lähetysseuran hallitukselle aiheesta. Olkaa hyvät:
Keskuskauppakamarin arvio #430miljoonaa -kampanjan poliittisesta taustasta ja tavoitteista