Verohallinto on pyytänyt Keskuskauppakamarilta lausuntoa kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamista yhteisöjen verotuksessa koskevasta ohjeluonnoksesta. Keskuskauppakamari esittää lausuntonaan kunnioittaen seuraavaa.
Ohjeluonnos on jäsentelyltään ja kieleltään selkeä sekä sisällöltään kattava. Seuraavia ohjeluonnoksen kohtia olisi vielä hyvä täsmentää.
Kappaleessa 2.2.1 käsitellään ulkomaisen veron hyvittämistä silloin, kun tulo on saatu yhtymän kautta. Ohjeluonnoksessa olisi hyvä todeta, että ulkomaan vero voidaan hyvittää osakkaan verotuksessa myös silloin, kun omistusketjussa on useampi koti- tai ulkomainen yhtymä. Tällainen tilanne on tavanomainen pääomarahastorakenteissa.
Hybridisiirtoa koskeva esimerkki 10 on vaikeaselkoinen jo pelkästään hybridisäännösten monimutkaisuuden takia. Esimerkin loppuosaa voitaisiin selkeyttää seuraavin keltaisella merkityin täsmennyksin: A Oy:n hybridijärjestelyyn perustuvaan Suomessa verotettavaan ulkomaantuloon 10 000 euroa (100 000 – 90 000 euroa) liittyvä ulkomaisen veron suhteellinen määrä (10 000/100 000 = 1/10) olisi 1 000 euroa, eli hyvityksen enimmäismäärä olisi tällöin 1 000 euroa. Se suhteellinen osa ulkomaisesta verosta, joka kohdistuu A Oy:n B:lle maksamaan korvaukseen, ei tulisi hyvitettäväksi A Oy:n verotuksessa.
Hybridisiirtoon liittyvän veron hyvittämistä koskee myös kappaleen 2.2.3 viimeinen lause, jonka mukaan hybridisiirron kohteena olevien varojen perusteella saadusta tulosta suoritetun ulkomaisen veron hyvittämättä jäänyttä määrää ei voi vähentää käyttämättömänä ulkomaisen veron hyvityksenä (menetelmälain 5 §:n 4 momentti). Ohjeessa tulisi täsmentää, että tämä menetelmälain 5 §:n 4 momentin rajoitus koskee vain sitä suhteellista osaa ulkomaisesta verosta, joka kohdistuu hybridijärjestelyn toiselle osapuolelle maksettuun korvaukseen (yllä mainitussa esimerkissä B:lle maksettuun korvaukseen kohdistuva 9 000 euroa). Sen sijaan se suhteellinen osa ulkomaisesta verosta, joka kohdistuu Suomessa verotettavaan ulkomaantuloon (yllä mainitussa esimerkissä 1 000 euroa), voidaan vähentää käyttämättömänä ulkomaisen veron hyvityksenä normaalin menettelyn mukaisesti seuraavan viiden verovuoden aikana.
Kappaleessa 2.2.4 todetaan, että liiketoimintasiirto ja osakevaihto eivät ole yleisseuraantoja, jonka vuoksi käyttämättömät hyvitykset eivät siirry näiden yritysjärjestelyjen yhteydessä. Ohjeluonnoksessa olisi tärkeää täsmentää, että käyttämättömät hyvitykset jäävät siirtävän yhtiön käytettäväksi liiketoimintasiirrosta tai osakevaihdosta huolimatta, eli niitä ei menetetä liiketoimintasiirron tai osakevaihdon yhteydessä. Lisäksi ohjeessa olisi hyvä todeta, että hyvitysten käytön kannalta ei ole väliä sillä, täyttääkö liiketoimintasiirto tai osakevaihto EVL 52 d §:ssä tai EVL 52 f §:ssä asetetut edellytykset veroneutraalille yritysjärjestelylle.
Kappaleessa 3.2 on käsitelty seurannaismuutosta tilanteessa, jossa verotusta on toisessa valtiossa muutettu Suomen verotukseen vaikuttavalla tavalla (VML 75 §:n 2 momentti). Tässä yhteydessä olisi hyvä käsitellä mahdollisuutta seurannaismuutokseen myös silloin, kun toisen verovuoden tai toisen verovelvollisen verotuksen muuttaminen Suomessa johtaa siihen, että menetelmälain 4 §:n mukainen hyvityksen enimmäismäärä kasvaa (VML 75 §:n 1 momentti). Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun ulkomailta saadun tulon määrä kyseessä olevana verovuotena lisääntyy tai vähennettävien tappioiden määrä pienenee. Myös tässä tilanteessa hyvityksen määrää tulisi voida lisätä seurannaismuutoksena ilman aikarajaa.