Suomen talouden ja työpaikkojen kannalta on tärkeää säilyttää mahdollisimman häiriötön yhteistyö Iso-Britannian kanssa erosopimuksen sisällöstä huolimatta. Yhteistyö ei voi kuitenkaan enää olla yhtä helppoa kuin aiemmin.
Iso-Britannian ero Euroopan unionista on valitettava tosiasia. Siihen ajauduttiin pitkäaikaisen, Britannian lehdistössä vuosikausia jatkuneen EU-parjauksen seurauksena. Poliitikot Iso-Britanniassa olivat ja ovat yhä liian heikkoja. He eivätkä uskaltaneet puolustaa EU:a ja kertoa että se on yhteinen suuri projektimme, joka on ajanut myös Iso-Britannialle merkityksellisiä asioita.
Brexit-neuvotteluista syntyneestä epävarmuuden ajasta maksaa nyt koko EU yritystemme epävarmuutena. Jo nyt ja syksyn edetessä tulemme entisestään näkemään poliittista draamaa ja teatteria suoraan Lontoosta – West Endin sijaan tapahtumien keskipiste on Mayn hallituksen ja konservatiivipuolueen sisäiset jännitteet, eikä niinkään erosopimuksesta neuvottelu Lontoon ja Brysselin välillä.
Brexit on väistämätön tosiasia, joka tulee tapahtumaan. Siksi meidänkin pitää varautua. Suomessa on nyt olennaista miettiä kahta asiaa: mitä yritysten on otettava huomioon, ja mikä on Suomen etu?
Joissakin puheenvuoroissa on haikailtu jonkinlaisen win–win -lopputuleman perään, mutta sellainen keskustelu on turhaa. Nykytilanteeseen nähden on selvää, ettei Brexitissä synny kuin häviäjiä, jolloin joka tapauksessa tilanne on lose–lose. Olennaista on tehdä kaikkemme sen eteen, että tappiot ja häiriöt yritysten ja kaupan kannalta ovat mahdollisimman vähäiset.
Yritystemme on varauduttava kovan brexitin mahdollisuuteen ja siihen, että ensi keväänä edessä on sekava tilanne. Samalla on syytä muistaa, että osa syksyn aikana julkisuudessa esitettävistä vaihtoehdoista tulee näyttämään paljon pahemmalta kuin mitä lopputulos tulee olemaan.
Suomen etu on se, että säilytämme mahdollisimman syvän kauppasuhteen sekä häiriöttömän tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja pääomien liikkuvuuden myös tulevaisuudessa. Samalla on ymmärrettävä, että jos maa ei ole enää EU:n jäsen ja jos se ei ole sisämarkkinoiden täydellinen jäsen, ei yhteispeli voi olla niin helppoa kuin nykyisin, vaikka hyvä tahto olisi kuinka suuri.
Moni EU-eron kannattaja ainakin retorisella tasolla haluaa, että Britannia yhä osallistuisi EU:n sisämarkkinoille. Osa keskustelijoista ei kuitenkaan selvästikään ymmärrä, mitä sisämarkkinat tarkoittavat.
Sisämarkkinat tarkoittaa neljää vapautta: tavarat, ihmiset, palvelut ja pääoma liikkuvat vapaasti, mutta nimenomaan niin, että lainsäädäntö ja standardit määräytyvät eurooppalaisella tasolla ja EU-tuomioistuin on se taho, joka tulkitsee yhteisiä sääntöjä. Nyt Britannian puolelta on ensinnäkin haluttu rikkoa nämä vapaudet. Toisaalta on puhuttu myös ristiriitaisuuksia: halutaan sisämarkkinoille vaikkapa tavaroiden osalta, mutta ei haluta, että EU-lainsäädäntö sellaisenaan pätisi Britanniassa, tai että tuomioistuin olisi validi välienselvittelijä. Tämä ongelma tunnustetaan ensimmäistä kertaa hallituksen kesällä julkaistussa Brexit-suunnitelmassa, ja se johti kahden avainministerin eroon.
Suunnitelmassaan Britannian hallitus avaa oven sille, että se haluaisi liittyä tavaroiden sisämarkkinoille, ottaa EU-standardit sellaisenaan vastaan, suostua EU-tuomioistuimen tulkinnoille ja maksaa jäsenmaksua sisämarkkinoille kuulumisesta.
Tilanne aiheuttaa tarpeen periaatteelliselle pohdinnalle; tavaroiden sisämarkkinat on toki teoriassa mahdollista erottaa muista vapauksista, mutta onko EU:n perusvapauksien rikki repiminen Suomenkaan etu pitkällä aikavälillä? Siitä en ole ollenkaan varma.
Neuvottelut ja vaikeudet tulevat käytännössä lähes kokonaan tapahtumaan Lontoossa sisäisesti. Yhteistä linjaa haetaan erityisesti konservatiivipuolueen parlamenttiryhmän sisällä kovan linjan edustajien ja maltillisempien välillä.
Erosopimusta on lähestyttävä myös Irlannin tilanteen kautta: millainen tulliliitto syntyy, miten sisämarkkinat järjestyvät, millaista toimintaa uudelle EU:n ulkorajalle voi muodostua?
Exit-sopimus piti nuijia valmiiksi lokakuun Eurooppa-neuvostossa. Tämä aikataulu ei tule pitämään, vaan asia siirretään ylimääräiseen tai jopa joulukuun Eurooppa-neuvostoon. Todennäköinen lopputulema on, että silloin sopimus saadaan aikaan vahvalla poliittisella julkilausumalla, jonka mukaan kauppakumppanuus ja turvallisuuspolitiikka sidotaan vahvasti yhteen.
Ennustan, että tuo sopimus tulee itse asiassa jättämään auki kysymyksen siitä, onko Iso-Britannia mukana tavaroiden vapailla sisämarkkinoilla vaiko vain laajamittainen ja läheinen kumppani. Oletettavasti molemmat osapuolet voivat kuitenkin edelleen tulkita sopimuksen omalla tavallaan.
On hankalassa tilanteessa jotain myönteistäkin. Brexit on hitsannut yhteen EU:n 27 jäsenvaltiota ja pakottanut ne itsetutkiskeluun. Hyödyt EU-jäsenyydestä ja yhteistyöstä on laajalti todettu haittoja suuremmiksi. Siitä yhteistyöstä tässä kaikessa on loppujen lopuksi kyse, ja sitä Suomenkin tulee kaikin tavoin vaalia. Iso-Britannia tulee aina olemaan tärkeä kauppakumppani ja osa Eurooppaa, ja siksi meilläkin on oltava erinomaiset suhteet siihen.
Teksti on julkaistu alun perin Iltalehdessä 22.9.2018.