Suomalaisyritysten logistiikkakustannukset ovat nousseet kansallisen logistiikkaselvityksen mukaan keskimääräiselle 14 prosentin tasolle, mikä on selvästi keskieurooppalaisia kilpailijoitaan enemmän. Logistiikkakustannuksista noin kolmannes muodostuu kuljetuskustannuksista.
Vaikka yritykset voivat vaikuttaa kuljetuskustannuksiin esimerkiksi sijoittumis-, kalusto- ja reittivalinnoillaan, niin myös valtion väylien kuntoon vaikuttavilla päätöksillä on iso merkitys. Liikennejärjestelmän taso vaikuttaa aina myös kuljetuskustannuksiin.
Viennin ja kotimarkkinoiden tarvitsemat raaka-aineet ja valmiit tuotteet tarvitsevat sujuvat väylät. Väylien huono kunto nostaa kuljetuskustannuksia niin teillä kuin radoilla.
Radoilla kapasiteetin ja kunnon puutteet aiheuttavat viivästyksiä ja tiestöllä tilanne on sama, kun yritys joutuu käyttämään kiertoreittejä esimerkiksi painorajoitusten vuoksi. Polttoaineitta kuluu myös enemmän huonokuntoisella reitillä.
Liikenteen korjausvelkaohjelmalla huonokuntoisten väylien osuuden kasvu on onnistuttu onneksi pysäyttämään, mutta mikäli rahoitustaso on poukkoilevaa, vaikutus jää lyhytaikaiseksi.
Vaikka määräaikaisella liikenteen korjausvelkaohjelmalla on saatu erittäin paljon aikaan, huonokuntoisia väyläosuuksia on edelleen runsaasti teillä ja radoilla. Vähäliikenteisellä verkolla huonokuntoisia osuuksia on tuhansia kilometrejä.
Rapautuvien väylien määrä saataisiin laskuun 300 miljoonan euron vuosittaisella tasokorotuksella perusväylänpitoon. Summasta on poliittinen yhteisymmärrys.
Lisärahoituksen aikataulusta ei kuitenkaan ole juurikaan keskusteltu julkisuudessa. Viime vuonna laaditun julkisen talouden suunnitelman mukaan luvattu 300 miljoonan euron lisäys tulisi vasta vuonna 2022.
Tämä ei ole ongelmatonta, sillä muutaman vuoden ajan rahoitustaso ei olisi riittävää ja liikenneverkon tila kurjistuisi uudelleen. Tätä tukee myös Väyläviraston tuoreet laskelmat korjausvelan kasvusta.
Rahoituksen notkahdukset lisäävät väistämättä huonokuntoisia tie- ja rataosuuksia. Korjaustoimia joudutaan myös lykkäämään. Väärään aikaan tehdyt korjaustoimet tulevat lopulta kalliiksi, mikä on julkisen talouden kannalta huono ratkaisu.
Liikenteen korjausvelan ei saa antaa kasvaa uudelleen nyt, kun rapautumisen vauhtia on saatu hieman hidastettua.
Väylien korjausvelan vähentämisen kannalta olisikin ehdottoman tärkeää, että vuosittainen 300 miljoonan euron lisärahoitus perusväylänpitoon saataisiin heti hallituskauden alkumetreillä.
Tämän lisäksi hallituksen on pohdittava liikenteen 12-vuotisen suunnitelman yhteydessä rahoituksen remonttia, jotta laastareiden lisäksi myös liikennejärjestelmän kehittymiselle tärkeitä hankkeita saataisiin eteenpäin.
Teksti on julkaistu alun perin mielipidekirjoituksena Turun Sanomissa.