Julkinen keskustelu yritysten yhteiskunnallisesta roolista ja vastuista käy tällä hetkellä kovilla kierroksilla. Keskustelu muuttuu helposti ohihuutamiseksi, jossa puhutaan sekaisin yhteiskuntavastuusta ja yritysten vastuullisuudesta. Samalla voi käydä niin, että unohdetaan, mistä oikeastaan oli tarkoitus puhua.
Samalla kun julkinen keskustelu yritysten yhteiskunnallisesta roolista ja vastuusta on kiihtynyt, työ- ja elinkeinoministeriö on antanut lausuttavaksi teettämänsä selvityksen uudeksi yritysvastuulainsäädännöksi. Valitettavasti tässäkin selvityksessä on päässyt unohtumaan, mitä ongelmia siinä yritetään lopulta ratkoa.
Yritykset ratkaisuna vai ongelmana?
Lähtökohta selvitykseen on kunniallinen ja kannatettava. Globaalista näkökulmasta katsottuna haasteena on se, että monissa heikossa asemassa olevissa valtioissa lainsäädäntö ja oikeusjärjestelmä eivät riittävästi turvaa ihmisoikeuksien toteutumista, mikä tulee esille erilaisina rakenteellisina ongelmina ja ihmisoikeusrikkomuksina. Koska ihmisoikeusrikkomusten estämisessä ei näissä valtioissa voida luottaa lainsäätäjän ja oikeusjärjestelmän toimintakykyyn, vastuuta ihmisoikeuksien toteutumisesta on pyritty sovittamaan sellaisten yritysten harteille, joilla on toimintaa tällaisissa maissa tai joilla on toimitusketjujensa välityksellä liityntä tällaisiin maihin. Tässä lähtökohdassa yritykset nähdään yhtenä mahdollisena ratkaisuna globaaliin ongelmaan.
Valitettavasti ministeriön teettämässä selvityksessä nämä lähtökohdat on unohdettu täysin. Selvityksessä ei kuvata lainkaan, minkälaisia ihmisoikeusrikkomuksia suunnitellulla lainsäädännöllä pyrittäisiin ehkäisemään tai millaisiin tilanteisiin lakia ylipäätään olisi tarkoitus soveltaa. Selvityksessä ainoastaan kuvataan erilaisia tapoja, joilla yritysten toimintaa voitaisiin säännellä ja erilaisia tapoja saattaa yrityksiä vastuuseen mahdollisista ihmisoikeusrikkomuksista, jotka eivät välttämättä ole tapahtuneet edes yrityksen omassa toiminnassa. Ihmisoikeuksien rinnalle on myös nostettu ympäristöoikeudet, niitä kuitenkaan täsmentämättä.
Selvityksessä käydään läpi sanktioita ja seuraamuksia, mutta ei arvioida ehdotusten vaikutuksia sen enempää ihmisoikeuksien toteutumisen kuin yritystenkään näkökulmasta. Vastuut esitetään soveltuviksi yhtä hyvin Suomessa paikallisesti toimiviin muutaman henkilön palveluyrityksiin kuin monikansallisiin suuryrityksiin. Vastuut koskisivat tietenkin vain suomalaisia yrityksiä.
Yksinkertaisesti sanottuna selvitystä tehtäessä on unohdettu kokonaan ihmisoikeudet, koska on innostuttu lähinnä pohtimaan keinoja säätää yrityksille uusia velvoitteita ja seuraamuksia.
Törmäyskurssissa EU:n kanssa
Globaalit ihmisoikeuskysymykset ovat olleet lähtökohtana monessa maassa jo säädetyille velvoitteille, joista esimerkkeinä Ison-Britannian Modern Slavery Act tai Ranskan Loi de Vigilance. Tästä näkökulmasta myös Suomen lainsäätäjän innokkuuden voi ymmärtää.
Tiedossa toisaalta on, että EU:n komissio on jo valmistelemassa vastaavista ihmisoikeuslähtökohdista omaa lakialoitettaan. Direktiivin tarkoituksena on yhdenmukaistaa jäsenvaltioissa jo säädettyjä velvoitteita sekä luoda uusi EU:n laajuinen lainsäädäntökehys ihmisoikeuksien huomioimiselle yritystoiminnassa. Direktiiviehdotus tullaan julkaisemaan ensi vuoden alussa.
Tämä komission aloite on lähtökohdiltaan täysin päällekkäinen nyt tehdyn kansallisen selvityksen kanssa. Selvityksen mukainen kansallinen lainsäädäntöhanke ajautuisikin jo valmisteluvaiheessa törmäyskurssille EU:n lainsäädännön kanssa. Vaikka kansallinen lakihanke ehdittäisiinkin viemään täytäntöön ennen EU:ta, seurauksena olisi vääjäämättä lainsäädännön pirstaloituminen. Yritysten toiminnan hallinnoinnin kannalta useat rinnakkaiset hankkeet lisäisivät epävarmuutta ja mahdollisia tulkintaristiriitoja, eivätkä siten voi johtaa tehokkaaseen lopputulokseen.
Suomen vaikutusmahdollisuudet globaaleihin rakenteellisiin ongelmiin ovat aina rajoitetut, mutta EU:n ja sen alueella toimivien yritysten avulla on mahdollista saavuttaa laajempi vaikuttavuus, kuin mihin yksin kansallinen lainsäädäntö pystyy. Vaikuttavuus on avainasemassa myös velvollisuuksien kohteena olevien yritysten sitoutumisen kannalta.
Juuri nyt olisi olennaista palauttaa keskustelu niihin ongelmiin, joita pyritään ratkaisemaan ja etsiä ratkaisuja rakentavassa yhteistyössä.
Liite:
Keskuskauppakamarin lausunto yritysvastuusta koskevasta oikeudellisesta selvityksestä