Tasa-arvo ei toteudu niin kauan kuin naisten työtä kutsutaan pehmeäksi työksi

Vastuullisuus, viestintä, HR, työhyvinvointi. Näitä aloja kutsutaan usein pehmeiksi. Termi esiintyy työelämäkeskusteluissa lähes huomaamatta, mutta mitä pehmeää näissä aloissa oikeastaan on?

Onko kriisiviestintä pehmeää, kun yrityksen maine on uhattuna ja yksittäinen virhe voi romahduttaa luottamuksen? Onko HR pehmeää, kun ratkaistaan työuupumusta, häirintätapauksia tai irtisanomisia? Onko vastuullisuus pehmeää, kun tulkitaan EU-sääntelyä, tehdään ihmisoikeusriskien kartoituksia ja rakennetaan satojen sivujen raportointia tilintarkastajien varmennettavaksi?

Työelämäkeskustelussa puhutaan mielellään kovista ja pehmeistä aloista. Koviksi mielletään teknologia, tuotanto, talous ja strategia. Alat, joissa työ näyttäytyy mitattavana, numeerisena ja suoraan liiketoiminnan ytimeen liittyvänä. Pehmeiksi taas luokitellaan tehtävät, joissa käsitellään ihmisiä, vastuullisuutta ja vuorovaikutusta.

Jaottelu kertoo kuitenkin enemmän arvostuksesta kuin työn todellisesta sisällöstä. Termiin liittyy usein se, että monet pehmeistä aloista ovat naisvaltaisia ja kovat alat miesvaltaisia. Historiallisesti työ, joka liittyy huolenpitoon, ihmisiin ja yhteiskunnalliseen vastuuseen, on usein saanut vähemmän arvostusta riippumatta siitä, kuinka vaativaa se todellisuudessa on.

Tämä näkyy myös yrityksissä: esimerkiksi vastuullisuustyötä tekevät ovat lähes poikkeuksetta naisia. Tänä päivänä vastuullisuus tarkoittaa monimutkaista sääntelyä, riskienhallintaa ja strategista raportointia, eikä pidä sisällään mitään pehmeää. Todellisuudessa kyse on liiketoiminnan riskienhallinnasta ja pitkäjänteisestä tulevan liiketoiminnan hallinnasta.

Pehmeiksi luokitellut alat ylläpitävät organisaatioiden toimintaedellytyksiä: luottamusta, oikeudenmukaisuutta, sitoutumista ja eettistä kestävyyttä. Ne hallitsevat riskejä, joita ei näe tuloslaskelmassa ennen kuin vahinko on jo tapahtunut.

Naisvaltaiset alat tarvitsevat arvostusta, joka näkyy myös palkkauksessa, uramahdollisuuksissa ja siinä, miten niiden merkitys organisaatioissa ymmärretään. Viestintä, HR, vastuullisuus ja muut niin sanotut pehmeät alat eivät ole tukitoimintoja, vaan kriittisiä osia organisaatioiden toimivuudessa ja riskienhallinnassa.

Kun naisvaltaisten alojen arvostus nousee, kyse ei ole vain yhden ryhmän asemasta. Se muuttaa koko työelämää. Arvostus siirtyy kohti osaamista, vastuuta ja vaikutusta, ei sukupuolta tai perinteisiä rooleja. Samalla avautuu tilaa monimuotoisemmalle johtajuudelle, reilummalle palkkaukselle ja kestävämmille organisaatioille. Tasa-arvo ei ole nollasummapeliä, vaan yhteinen kilpailuetu.

Siksi on aika luopua koko jaottelusta. Työ ei ole kovaa tai pehmeää vaan yhteisymmärrystä ja arvostusta jokaisen työpanokseen. Tämä arvostus tulee ennen pitkää kääntymään yritysten kilpailuvaltiksi.

Merli Juustila

Vastuullisuusasiantuntija

+358 50 346 3139

Kategoriat:Merli Juustila