1. Osakevaihtojärjestelyjen huomioiminen osinkoverotuksessa
Esityksen tavoitteena on pyrkiä estämään osinkoverotuksen minimoiminen
epätarkoituksenmukaisten osakevaihtojärjestelyjen avulla. Käytännössä kyse on tilanteesta, jossa osakevaihdolla on luotu holdingyhtiörakenne yhden henkilön tai lähipiirin kesken yksinomaan tai pääasiassa nettovarallisuuden ja siten ns. huojennetun osingon määrän kasvattamiseksi. Keskuskauppakamari katsoo, että esitysluonnoksen tavoite poistaa osakevaihtoon liittyvä veroetu kyseisissä tilanteissa on sinänsä johdonmukainen nykyisen osinkoverojärjestelmän perusrakenteen (nettovarallisuussidonnaisuus) hyväksyttävyyden näkökulmasta.
Nyt ehdotettuun muutokseen liittyy kuitenkin useita ongelmia, jotka tulisi ratkaista
jatkovalmistelussa ennen esityksen antamista Eduskunnalle. Ongelmat liittyvät:
- säännöksen liian laajaan ja epäselvään soveltamisalaan;
- osakkeiden arvostaminen alkuperäiseen hankintamenoon saattaa johtaa tilanteeseen,
jossa hankittavan yhtiön nettovarallisuus ei tule huomioitua hankkivan yhtiön
osakkeiden matemaattisessa arvossa vertailuarvon ns. jarrusäännön vuoksi; - muutoksen taannehtiviin vaikutuksiin jopa lähes vuosikymmen aiemmin tehtyihin
järjestelyihin.
Ehdotetun muutoksen vaikutukset tulisi tarkemmin rajata vain osakevaihtoon liittyvän
veroedun poistamiseen (hankittavien osakkeiden arvostaminen käypään arvoon) tilanteissa, joissa voidaan kohtuudella olettaa osinkoverotuksen minimoinnin olevan pääasiallinen syy osakevaihdon toteuttamiseen yhden henkilön tai tämän lähipiirin toimesta. Muutoksella ei missään tapauksessa tulisi haitata tai estää muiden liiketaloudellisesti perusteltujen osakevaihtojärjestelyjen toteuttamista.
1.1 Liian laaja ja epäselvä soveltamisala
Esitysluonnoksen mukaan muutosta sovellettaisiin ”jos osakevaihdon osapuolet ovat
etuyhteydessä toisiinsa”. Esityksen mukaan ”osakevaihdon osapuolet ovat etuyhteydessä
toisiinsa, jos osakevaihdon osapuolella yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa on toisessa osapuolessa määräysvalta tai kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta molemmissa osapuolissa.” Määräysvallan katsottaisiin täyttyvän myös ”mikäli säännöksessä tarkoitettu määräysvalta tai yli 50 %:n osakeomistus täyttyisi osakevaihdon seurauksena”. Käytännössä viimeksi mainittu edellytys täyttyisi aina, koska osakevaihdon edellytyksenä on, että hankkiva yhtiö omistaa tai saa osakevaihdon seurauksena yli 50 %:n osuuden kohdeyhtiöstä.
Soveltamisala tulisi määritellä lain tavoitteen mukaisesti huomattavasti suppeammaksi.
Ratkaisevaa tulisi olla se, että osapuolilla eli kohdeyhtiöllä ja hankkivalla yhtiöllä on ennen osakevaihtoa riittävän läheinen yhteys toisiinsa. Riittävän läheisenä yhteytenä tulisi pitää sitä, että kohdeyhtiöllä ja hankkivalla yhtiöllä on sama omistaja tai omistajan lähipiiriin kuuluvat omistajat. Huomioon voidaan ottaa myös lähipiirin välilliset omistukset ehdotuksessa esitetyllä tavalla. ”Osapuolten” ja ”lähipiirin” käsitteet tulisi kuitenkin täsmentää esityksessä, jotta tästä ei aiheutuisi tulkintaongelmia.
1.2 Osakkeiden arvostaminen alkuperäiseen hankintamenoon ja arvovertailu jarrusääntöineen
Esitysluonnoksessa on esitetty, että nettovarallisuuslaskennassa osakevaihdolla hankittujen osakkeiden hankintamenona pidettäisiin käyvän arvon sijaan osakkeiden alkuperäistä hankintamenoa. Osakevaihtoa edeltävä poistamaton hankintameno huomioitaisiin myös ns. arvovertailua tehtäessä, jolloin osakkeet voitaisiin vaihtoehtoisesti arvostaa ns. vertailuarvoon, jos kaikkien arvovertailussa huomioitavan omaisuuden yhteenlasketut vertailuarvot ylittävät kyseisen omaisuuden poistamattomat hankintamenot. Listaamattoman osakeyhtiön osakkeen vertailuarvoa koskee kuitenkin ns. jarrusääntö, jonka mukaan vertailuarvo saa olla enintään 50 % edellisen vuoden vertailuarvoa korkeampi (ArvL 5 § 2 mom.).
Keskuskauppakamari esittää huolensa siitä, että ehdotettu muutos voi joissain tilanteissa
johtaa siihen, että osakevaihdon kohteena olleen yhtiön nettovarallisuus jää tosiasiassa
huomioimatta kokonaan tai osittain nettovarallisuuslaskennassa. Tällainen tilanne syntyy, jos kohdeyhtiön osakkeiden alkuperäinen hankintameno on pieni ja vertailuarvokin jää ns. jarrusäännön vuoksi merkittävästi alemmaksi kuin osakkeiden laskennallinen matemaattinen arvo (eli yhtiön nettovarallisuus jaettuna ulkona olevien osakkeiden määrällä).
Esimerkki. Osakeyhtiö A on perustettu vuonna 2024 ilman osakepääomaa. A:lla
on 100 osaketta. Osakeyhtiö B on hankkinut A:n osakkeet osakevaihdolla kesällä A:n nettovarallisuus vuoden 2024 lopussa on 10 000 euroa ja 2025 lopussa 100 000 euroa.
B:n vuoden 2024 nettovarallisuutta laskettaessa A:n osakkeiden vertailuarvoksi
katsotaan 0 euroa (ArvL 10 §).
B:n vuoden 2025 nettovarallisuutta laskettaessa A:n osakkeiden vertailuarvoksi
katsotaan jarrusäännöstä johtuen 5 000 euroa (ArvL 5 § 2 mom.).
B:n vuoden 2026 nettovarallisuutta laskettaessa A:n osakkeiden vertailuarvoksi
katsotaan jarrusäännöstä johtuen 7 500 euroa (ArvL 5 § 2 mom.)
Lain tavoitteena tulee olla yksinomaan osakevaihdossa hankittujen osakkeiden käypään
arvoon arvostamisesta aiheutuvan edun poistaminen nettovarallisuuslaskennassa.
Keskuskauppakamari katsoo, että jatkovalmistelussa tulee varmistua siitä, ettei
lainmuutoksesta aiheudu tosiasiallista estettä liiketaloudellisesti perusteltujen
holdingyhtiörakenteiden muodostamiselle osakevaihdolla. Periaatteena tulisi olla se, että
osakevaihdossa hankittujen osakkeiden arvo vastaisi aina vähintään niiden nettovarallisuuden perusteella laskettavaa matemaattista arvoa (tai vaihtoehtoisesti vertailuarvoa ilman jarrusäännön pienentävää vaikutusta), jolloin osakevaihdosta ei aiheutuisi edellä mainittua etua mutta ei myöskään haittaa verrattuna tilanteeseen, jossa osakevaihtoa ei toteutettaisi.
1.3 Liian pitkälle ulottuvat taannehtivat vaikutukset
Esitysluonnoksen mukaan ehdotetussa muutoksessa ei ole kyse taannehtivasta
lainsäädännöstä, koska se kohdistuu ainoastaan lain voimaantulon jälkeen toteutettaviin
liiketoimiin (osingonjako, tai osakkeiden luovutus ks. kohta 2). Ottaen kuitenkin huomioon esitysluonnoksen mukaisen soveltamisajan ehdotettu ulottuminen ajallisesti poikkeuksellisen pitkälle aina 1.1.2017 alkaen toteutettuihin osakevaihtojärjestelyihin, Keskuskauppakamari katsoo, että olisi perustellumpaa sitoa soveltamisaika yleiseen kolmen vuoden verotuksen oikaisun määräaikaan lain voimaantulosta laskettuna.
2. Osakevaihdolla hankittujen osakkeiden hankintameno luovutustilanteessa
Esityksen tavoitteena on pyrkiä estämään osinkoverotuksen minimoiminen
epätarkoituksenmukaisten osakevaihtojärjestelyjen avulla. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ei ole välttämätöntä muuttaa osakevaihdolla hankittujen osakkeiden hankintamenon määräytymistä tuloverotuksessa nyt esitetyllä tavalla (ehdotettu EVL 52 f § 5 momentti).
Ehdotuksen mukaan osakevaihdossa osakkeita hankkivan osakeyhtiön verotuksessa
osakkeiden hankintamenona pidettäisiin osakevaihtoa edeltävää poistamatonta
hankintamenoa. Jos myöhempi luovutus täyttää EVL 6b §:n mukaiset verovapauden
edellytykset, osakkeiden arvostamisella ei ole käytännön merkitystä. Erityisesti
suppeaomisteisissa holdingyhtiörakenteissa näin ei kuitenkaan aina ole, jolloin osakkeiden arvostamisella on olennainen merkitys luovutusvoiton määrää laskettaessa. Kuten esitysluonnoksen perusteluissa on mainittu, ehdotettu muutos voi joissain tilanteissa johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, jos sama voitto tulee verotettua ensin holdingyhtiön tulona ja myöhemmin osakkeenomistajan tulona.
Hankintamenon keinotekoiseen nostamiseen luovutusvoittoverotuksen minimoimiseksi
osakevaihdon avulla voidaan puuttua ja on puututtu veron kiertämistä koskevilla säännöksillä (KHO 2021:65). Tältä osin tilanne siis poikkeaa olennaisesti osinkoverotuksesta. Keskuskauppakamari katsookin, että muutoksen tarpeellisuus tulisi vielä uudelleenarvioida huolellisesti.
Siltä osin kuin muutosta ja sen taannehtivaa soveltamista pidetään välttämättömänä,
säännöksen soveltamisalaa ja taannehtivuutta tulisi rajoittaa edellä esitetyllä tavalla (ks.
kohdat 1.1 ja 1.3).
Perusteluissa olisi hyvä myös täsmentää tilanne, jossa hankkiva yhtiö tekee kohdeyhtiöön oman pääoman sijoituksen osakevaihdon jälkeen. Tällainen sijoitus tulisi huomioida osakkeiden hankintamenossa, jotta luovutusvoiton määrä ei nouse todellista korkeammaksi.
3. Osakevaihdon rahavastike
Keskuskauppakamari kannattaa esitystä osakevaihdon rahavastikkeen määrän nostamisesta nykyisestä 10 %:sta 50 %:iin.
Perusteita olisi kuitenkin myös rajan poistamiselle kokonaan Ruotsin ja Tanskan mallien
mukaisesti, koska rahavastiketta vastaavalta osin vaihtoa kohdellaan joka tapauksessa
veronalaisena luovutuksena. Keskuskauppakamari katsoo, että tätä vaihtoehtoa tulisi joka tapauksesa jatkoselvittää yritysjärjestelysäännösten kokonaisarvion yhteydessä.
4. Osakevaihto ETA:n ulkopuolisiin maihin
Keskuskauppakamari kannattaa esitystä osakevaihtosäännösten laajentamisesta koskemaan myös ETA-alueen ulkopuolisia maita.
ETA:n ulkopuoliselle veroneutraalille osakevaihdolle esitetään yhtenä lisäedellytyksenä kohdevaltion yhteisöverotuksen riittävää tasoa. Riittävänä verotuksen tasona pidettäisiin 15 %:n nimellistä yhteisöverokantaa. Perusteluista ei selviä, miksi verotuksen tasoksi on asetettu 15 %. Johdonmukaisempaa olisi käyttää rajana esimerksi 10 %, jota sovelletaan muun muassa EVL 6a §:n 2 momentissa tai suhdelukua 3/5 Suomen verotuksen tasosta kuten väliyhteisölaissa, jolloin myös Suomen yhteisöverokannan muutos tulisi huomioitua verotuksen tasovaatimuksessa. Tulkintaongelmien välttämiseksi on perusteltua, että verotuksen tasoa tarkastellaan yhtiöön sovellettavan nimellisen verokannan perusteella, kuten esityksen perusteluissa on todettu.
5. Vertailuarvon muutoksenhaku
Keskuskauppakamari kannattaa ehdotusta, jolla annetaan muutoksenhakuoikeus osakkeen vertailuarvoon myös osakeyhtiölle, jonka osakkeen arvosta on kysymys.
6. Muita huomioita
Esitysluonnoksessa ei oteta kantaa sukupolvenvaihdostilanteisiin, jotka toteutetaan
osakevaihtojärjestelyn jälkeen. Sukupolvenvaihdokset edellyttävät pitkäjänteistä ja
monivaiheista suunnittelua. Jatkovalmistelussa tulisi huolellisesti varmistua siitä, ettei
ehdotetuilla muutoksilla haitata liiketaloudellisesti perustellun osakevaihdon toteuttamista osana sukupolvenvaihdosjärjestelyä. Esitysluonnoksessa ei myöskään mainita varainsiirtoverotusta osakevaihdon yhteydessä. Tältä osin esitysluonnosta tulisi täsmentää osakkeiden arvostamiseen varainsiirtoverotuksessa liittyvien epäselvyyksien välttämiseksi.
