Esitysluonnoksessa ehdotetut muutokset perustuvat pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan sekä hallituksen kevään 2025 kehysriihessä tekemiin päätöksiin. Keskuskauppakamari esittää seuraavat huomiot esitysluonnokseen sisältyvistä ehdotuksista.
1 Ansiotulojen verotus
Keskuskauppakamari kannattaa esitykseen sisältyviä ehdotuksia työn verotuksen
keventämisestä. Erityisesti ansiotuloverotuksen korkeimpien marginaaliveroasteiden
alentaminen keskimäärin noin 52 %:iin on tärkeä toimenpide työnteon ja tuottavuuden
kannustavuuden lisäämiseksi. Jatkossa on tärkeää pitää huolta siitä, ettei työn verotus käänny jälleen nousuun pakollisten sivukulujen ja kunnallisverojen kiristymisen vuoksi. Pidemmällä aikavälillä tavoitteena tulisi olla ylimpien marginaaliveroasteiden rajaaminen enintään 50 %:iin.
2 Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen
Esitysluonnoksessa ehdotetaan työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen vähennysoikeuden poistamista sekä työntekijöiltä (työntekijäjärjestöt) että yrityksiltä (työnantajajärjestöt) vuoden 2026 alusta.
Työnantajajärjestöjen osalta esityksen perustelujen mukaan vähennyskelvottoman
jäsenmaksun määritelmä olisi hyvin laaja verotuksellisen kohtelun yhdenmukaisuuden
johdosta. Varsinaisten työmarkkinajärjestöjen lisäksi vähennyskelvottomuus koskisi myös sellaisten järjestöjen jäsenmaksuja, joilla voisi olla työmarkkinatoimintaan liittyviä tavoitteita. Tämä ehdotetaan toteutettavaksi siten, että yrityksen yritystoiminnan edistämiseen tähtääville järjestöille maksamat jäsenmaksut olisivat vähennyskelvottomia, jos järjestöllä on mahdollista sen omien sääntöjensä mukaan olla työmarkkinatoimintaa koskevia tavoitteita. Edelleen perustelujen mukaan yleisesti yritystoimintaa edistävien järjestöjen jäsenmaksut voisivat olla vähennyskelpoisia vain, jos säännöissä nimenomaisesti suljettaisiin pois työmarkkinatoimintaan liittyvien tavoitteiden edistäminen.
Keskuskauppakamari vastustaa ehdotusta yritysten työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen vähennyskelvottomuudesta. Elinkeinoverotuksessa menot ovat laajasti vähennyskelpoisia, ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä edistäviin järjestöihin kuuluminen edistää yrityksen toimintaa monin eri tavoin kuten neuvonnan ja edunvalvonnan kautta. Erikseen ostettuina tällaisten palveluiden maksut olisivat verovähennyskelpoisia.
Jos työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuuden poistamista kuitenkin pidetään poliittisesti tarpeellisena työntekijä- ja työnantajajärjestöjen yhdenmukaisen kohtelun vuoksi, Keskuskauppakamari pitää esitysluonnoksen määritelmää työmarkkinajärjestöstä tarpeettoman laajana ja epäselvänä. Määritelmä kattaa nykyisellään muun muassa kauppakamarit, joiden lakisääteisenä tehtävänä on kehittää toiminta-alueensa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Kauppakamarit eivät ole työmarkkinaosapuolia eivätkä ne osallistu työmarkkinoita koskevaan valmisteluun tai neuvotteluihin osapuolena.
Keskuskauppakamari katsoo, että “työmarkkinatoiminnan” käsite tulisi rajata laissa ja sen perusteluissa siten, että se tarkoittaa osallistumista työmarkkinatoimintaa koskeviin
kahdenvälisiin valmistelu-, neuvottelu- ja muihin prosesseihin joko työntekijä- tai
työnantajaosapuolen edustajana. Työmarkkinatoiminnaksi ei sen sijaan tule katsoa yleistä vaikuttamista Suomen toimintaympäristön ja kilpailukyvyn kannalta olennaiseen
lainsäädäntöön kuten työ-, koulutus- ja sosiaaliturvalainsäädäntöön, vaikka tällaisella
lainsäädännöllä on vaikutusta myös työmarkkinoiden toimintaan.
Esityksen perusteluissa todetaan, että joissakin tilanteissa jäsenmaksua maksavan yrityksen voisi olla haastavaa selvittää, onko sen maksama jäsenmaksu vähennyskelpoinen vai ei. Ratkaisuksi perusteluissa esitetään, että järjestöt ilmoittaisivat jäsenilleen, ovatko jäsenmaksut ehdotetun sääntelyn nojalla vähennyskelpoisia vai eivät. Keskuskauppakamari katsoo, että “työmarkkinatoiminnan” käsite tulee määritellä laissa ja sen perusteluissa edellä kuvatulla tavalla riittävän yksiselitteisesti, jotta jäsenmaksun verovähennyskelpoisuudesta tai – kelvottomuudesta ei jää epäselvyyttä järjestöille ja niiden jäsenille. Asiaa ei tule jättää Verohallinnon ohjeistuksen varaan. Järjestön ei myöskään ole mahdollista hakea Verohallinnolta sitovaa ennakkoratkaisua jäsenensä oikeudesta vähentää jäsenmaksu verotuksessa.
3 Työsuhdepolkupyöräedun verovapauden poistaminen
Esitysluonnoksessa ehdotetaan työsuhdepolkupyöräedun vuosittaisen enintään 1200 €:n verovapauden poistamista vuodesta 2026 alkaen, jos työnantaja ja työntekijä ovat sitoutuneet edun käyttöönottoon 24.4.2025 tai sen jälkeen. Ennen mainittua ajankohtaa sitouduttuihin etuihin sovellettaisiin siirtymäaikaa leasingsopimuksen päättymiseen asti leasingpolkupyörien osalta ja viiden vuoden ajan työnantajan omistamien polkupyörien osalta. Työsuhdepolkupyöräedun poistaminen on osa puoliväliriihessä sovittujen kasvutoimien rahoittamista.
Keskuskauppakamari pitää lähtökohtaisesti ymmärrettävänä, että ansiotuloverotukseen
liittyviä vähennyksiä ja verovapauksia karsitaan ansiotuloverokantojen alentamisesta aiheutuvan verotuottomenetyksen osittaiseksi kompensoimiseksi. Muutokset tulisi kuitenkin tehdä ennakoitavasti ja kohdentaa sellaisiin vähennyksiin ja verovapauksiin, joiden poistosta ei aiheudu yrityksille merkittävää markkinahäiriötä (kuten jäljempänä kohdassa 4 mainittu työhuonevähennyksen poistaminen).
Työsuhdepolkupyöräedun verovapaus otettiin käyttöön vuoden 2021 alusta. Kyseessä on siis verrattain uusi säännös. Työsuhdepolkupyörien käyttö on esitysluonnoksessa esitetyllä tavalla lisääntynyt selvästi ja tällä hetkellä työsuhdepolkupyöriä on yli 100 000 kappaletta. Tähän lienee merkittävästi vaikuttanut leasingpolkupyöräpalveluiden saatavuus, joka on tehnyt polkupyöräedun käyttöönoton ja hallinnoinnin vaivattomaksi sekä yrityksille että työntekijöille. Kuten esitysluonnoksessa on todettu, on todennäköistä, että verovapauden poistuessa työsuhdepyörien käyttö vähenisi, jolloin muutoksella olisi negatiivisia vaikutuksia polkupyöräalan toimintaedellytyksiin, yrityksiin ja työllisyyteen.
Keskuskauppakamari pitää perusteltuna, että polkupyöräedun poistamiseen sovelletaan edellä kuvattua siirtymäaikaa. Yritysten muutokseen sopeutumista helpottaisi se, jos myös esitysluonnoksessa esitetyn ajankohdan jälkeen käyttöön otettuihin polkupyöräetuihin sovellettaisiin siirtymäaikaa, jolloin edun verovapaus voisi esimerkiksi pienentyä euromääräisesti useamman vuoden aikana.
Jos työsuhdepolkupyöräetu muutetaan veronalaiseksi, tulisi veronalaisen edun
arvostamisessa pyrkiä hallinnolliseen yksinkertaisuuteen ja siihen, että etu arvostettaisiin yhdenmukaisesti siitä riippumatta, onko yritys järjestänyt edun leasingsopimuksella vai hankkimalla polkupyörät itse.
4 Työhuonevähennyksen vähennyskelpoisuuden poistaminen palkkatuloista
Ehdotuksen mukaan verovelvollisen omassa tai perheen käytössä olevan asunnon tai vapaa-ajan asunnon kustannukset eivät olisi jatkossa palkkatulon hankkimisesta aihetuvia menoa. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei palkansaajan etätyöskentelystä enää myönnettäisi työhuonevähennystä todellisten menojen perusteella tai kaavamaisen työhuonevähennyksen muodossa. Keskuskauppakamari pitää ehdotusta tarkoituksenmukaisena tapana rahoittaa osa ansiotuloverotuksen kevennyksistä.
Ehdotuksen mukaan vähennyskelpoisuuden rajaus koskisi vain palkkatuloja. Muiden
tuloverolain mukaan verotettavien tulojen kuin palkkatulojen hankkimisesta työhuoneesta aiheutuvat menot olisivat edelleen vähennyskelpoisia mutta vähennystä ei enää voitaisi tehdä todellisten menojen mukaan vaan Verohallinnon vahvistaman kaavamaisen työhuonevähennyksen määrän mukaisesti. Keskuskauppakamari pitää tätäkin ehdotusta tarkoituksenmukaisena.
Ehdotettu muutos rajoittuu tuloverolain mukaan verotettavien tulojen hankintaan.
Keskuskauppakamari pitää tärkeänä, että elinkeinotoiminnan ja maatalouden tulojen
verotuksessa säilytetään nykyinen käytäntö kuten esityksessä on tehty.
5 Ehdollisen lisäkauppahinnan luovutusvoitto- ja varainsiirtoverotuksen muutokset
Keskuskauppakamari kannattaa ehdotettuja muutoksia, jonka mukaisesti ehdollisen
lisäkauppahinnan verotus lykkääntyy siihen hetkeen, jona lisäkauppahinnan
suorittamisvelvollisuus ja määrä ovat vahvistuneet. Muutokset lisäävät verotuksen
ennakoitavuutta ja pienentävät hallinnollista taakkaa nykyisestä verotuskäytännöstä.
6 Avainhenkilölain muutokset
Suomeen töihin tulevien avainhenkilöiden lähdevero alennettaisiin 32 %:sta 25 %:iin. Lisäksi lain soveltamisala laajennettaisiin kotimaahan palaaviin Suomen kansalaisiin poistamalla ns. kansalaisuusrajoite laista. Lakia sovellettaisiin Suomen kansalaisiin kuitenkin enintään 24 kuukauden ajan työskentelyn alkamisesta muutoin sovellettavan 84 kuukauden sijaan.
Keskuskauppakamari kannattaa ehdotettuja muutoksia, koska ne lisäävät suomalaisten
yritysten mahdollisuuksia houkutella ja pitää ulkomaisia avainosaajia. Lähdeveron
alentamisella varmistetaan, että avainhenkilölain soveltaminen on edullista myös nykyistä alemmilla palkkatasoilla.
Suomen kansalaisten osalta lain soveltamisen rajaaminen vain 24 kuukauteen vaikuttaa
tarpeettoman tiukalta ratkaisulta. Keskuskauppakamari esittää, että aikarajaa pidennettäisiin esimerkiksi 36 kuukauteen, ellei pidemmän aikarajan soveltamisesta aiheudu perustuslain yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelmia.
