Oikeusministeriö on pyytänyt 28.5.2020 Keskuskauppakamarilta lausuntoa työryhmämietinnöstä ”Kuluttajan- ja asiakkaansuojan parantaminen henkilöön kohdistuvissa palveluissa”. Lausunto pyydettiin antamaan sähköisesti, lausuntopalvelu.fi – sivuston kautta, vastaamalla annettuihin kysymyksiin. Keskuskauppakamari lausuu asiasta seuraavan.
Työryhmä on esityksessään ehdottanut lisättäväksi kuluttajansuojalakiin uuden 9 a luvun eräistä henkilöön kohdistuvista palveluista. Näitä palveluita olisivat sosiaali- ja terveyspalvelut, liikunta- ja muut hyvinvointipalvelut, elämys- ja juhlapalvelut, ravintolapalvelut, taksiliikenteen palvelut, ulkonäköön kohdistuvat palvelut, harrastuskurssit sekä varhaiskasvatus- ja koulutuspalvelut. Edellä mainituista palveluista on esityksessä annettu tarkempia, esimerkinomaisia listauksia. Luvussa säädettäisiin elinkeinonharjoittajan suorituksesta henkilöön kohdistuvissa palveluissa, seuraamuksista tällaisen palvelun viivästyessä tai ollessa virheellinen sekä kuluttajan velvollisuuksista ja sopimusrikkomuksen seuraamuksista.
Lisäksi työryhmä esitti säädettäväksi ns. asiakkaansuojalakia, jonka soveltamisala rajautuisi samoin kuin esitetyssä 9 a luvussa ja palvelun järjestäjänä olisi julkisyhteisö tai muu kuin elinkeinonharjoittaja. Tähän liittyen työryhmä esitti myös muutoksia tiettyihin asiamaksuja koskeviin lakeihin. Sääntelyn tarkoituksena on poistaa perusteettomat erot asiakkaan asemassa verrattuna kuluttajan asemaan vastaavissa palveluissa.
Pidättekö tarpeellisena säätää erikseen kuluttajien oikeuksista ja velvollisuuksista henkilöön kohdistuvien palvelujen osalta (KSL 9 a luku)?
Keskuskauppakamari ei vastusta esitettyä KSL 9 a luvun säätämistä. Keskuskauppakamari toteaa, että henkilöön kohdistuvien palvelujen osalta kuluttajien oikeuksista ja velvollisuuksista säätäminen laissa lisää ennakoitavuutta ja tätä kautta oikeusvarmuutta. Tarkoituksenmukaisena voidaan pitää myös sitä, että henkilöön kohdistuvien palveluiden erityispiirteet voidaan näin ottaa paremmin huomioon. Uusi sääntely helpottaa myös lainsoveltajien asemaa ja sen voidaan olettaa yhdenmukaistavan ratkaisukäytäntöä.
Onko luvun soveltamisalaan kuuluvat palvelut asianmukaisesti rajattu (KSL 9 a luku 1 §)?
Henkilöön kohdistuvat palvelut ovat käsitteenä erittäin laaja alue. Työryhmän mietinnössä on käyty läpi erilaisia sääntelyvaihtoehtoja suppeasta tulkinnasta laajaan tulkintaan. Työryhmä on päätynyt esittämään näiden kahden välimallia, jossa soveltamisalaksi on esitetty seuraavia palveluita: sosiaali- ja terveyspalvelut, liikunta- ja muut hyvinvointipalvelut, elämys- ja juhlapalvelut, ravintolapalvelut, taksiliikenteen palvelut, ulkonäköön kohdistuvat palvelut, harrastuskurssit sekä varhaiskasvatus- ja koulutuspalvelut. Tätä valintaa on perusteltu lähinnä sillä, että kyseiset palvelut ovat riittävän samankaltaisia muodostamaan sellaisen yhtenäisen kokonaisuuden, joihin liittyvät tärkeimmät sopimusoikeudelliset kysymykset voitaisiin ratkaista yhtenäisin säännöksin ja jotka kohdentuvat palvelun kohteena olevaan henkilöön fyysisesti tai psyykkisesti.
Keskuskauppakamari toteaa, että soveltamisala kattaa esitetyssä muodossaan hyvin erityyppisiä palveluita. Osa näistä heijastelee suppeaa tulkintatapaa eli ne ovat suoraan henkilön kehoon kohdistuvia palveluita. Tämän kokonaisuuden kannalta sääntely on selkeää. Esitettyyn soveltamisalaan sisältyy kuitenkin myös sellaisia palvelutyyppejä, jotka ovat tulkinnanvaraisia tai hyvin erityyppisiä kuin suoraan henkilön kehoon kohdistuvat palvelut.
Keskuskauppakamari viittaa Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n eriävään mielipiteeseen mietinnössä ja toteaa, että siinä esitetyn mukaisesti ravintolapalvelujen sisällyttäminen soveltamisalaan voisi johtaa rajanvetotilanteisiin ja tätä kautta tarpeettomiin tulkintaongelmiin. Eriävässä mielipiteessä on myös käsitelty hyvin yhdistelmäpalveluissa olevia ongelmia. Lisäksi Keskuskauppakamari toteaa, että koulutuspalveluihin liittyvät palveluodotukset ja virhetilanteet voivat olla hankalasti määriteltävissä. Näissä palveluissa onnistunut palvelukokemus edellyttää toisinaan palvelun kohteelta huomattavasti enemmän omia henkilökohtaisia ponnisteluja ja myötävaikutusta kuin muiden henkilöön kohdistuvien palveluiden osalta on asian laita. Tämä on esityksessä ohimennen mainittukin, mutta tätä kokonaisuutta olisi hyvä vielä jatkovalmistelussa työstää ja joko rajata koulutuspalvelut ulos tai ainakin selkeyttää niitä tilanteita, milloin palvelussa voitaisiin katsoa olevan virhe ja milloin taas ei.
Työryhmämietinnössä on käyty läpi osaan palveluista liittyviä kuluttajansuojaongelmia. Huomionarvoista on kuitenkin se, että kaikkien soveltumisalaan valikoituneiden palveluiden osalta tällaisia ei ole esitetty. Keskuskauppakamari toteaakin, että jatkovalmistelussa on keskeistä sääntelyn selkeys ja riittävä sääntelytasapaino. Selkeyden ja tasapainon saavuttamiseksi soveltamisalaa saattaa olla aiheen supistaa, mutta sitä ei ainakaan ole tarkoituksenmukaista laajentaa esitetystä.
Onko perusteltua antaa kuluttajalle oikeus vaatia hinnanalennusta kertasuoritteisen palvelun viivästystilanteissa (KSL 9 a luku 9 §)?
Keskuskauppakamari pitää tätä perusteltuna niissä tilanteissa, joissa viivästyksen merkitys on palvelun kannalta olennainen. Koska palvelun toteuttamisen ajankohdan merkitys vaihtelee palvelulajeittain ja siihen voivat vaikuttaa myös muut olosuhteet, tulisi olennaisuuskysymystä arvioida aina tapauskohtaisesti. Sääntelyssä on syytä korostaa olennaisuuden vaatimusta.
Onko perusteltua antaa kuluttajalle henkilöön kohdistuvissa palveluissa muita palveluja laajempi oikeus kieltäytyä siitä, että toimeksisaaja oikaisee virheen (KSL 9 a luku 19 § 2 mom., perusteltu syy)?
Keskuskauppakamari toteaa, että nimenomaan suoraan henkilön kehoon kohdistuvissa palveluissa laajempi oikeus kieltäytymiseen on varsin perusteltua.
Ovatko säännökset palvelun hinnan perimisestä asianmukaisia (KSL 9 a luku 26 §)?
Esitys sisältäisi säännökset hinnan määräytymisestä, maksamisen ajankohdasta sekä hinta-arvion ylittymisestä. Esityksen mukaan toimeksisaajan olisi tilaajan pyynnöstä annettava tilaajalle selvitys suorituksen sisällöstä ja siitä, miten palvelun hinta on määräytynyt, jos palvelun täsmällisestä hinnasta ole sovittu. Jos lopullinen hinta ylittäisi annetun hinta-arvion, selvitys olisi annettava kirjallisesti sekä mainittava myös se syy, jonka vuoksi hinta-arvio on ylittynyt.
Keskuskauppakamari pitää esitettyä sääntelyä selkeänä ja asianmukaisena.
Onko toimeksisaajan oikeus korvaukseen tilaajan rikkoessa sopimuksen peruuttamalla palvelun asianmukainen (KSL 9 a luku 30 – 32 §)?
Esitys sisältäisi säännökset toimeksisaajan oikeudesta vastikkeeseen ja korvaukseen silloin, jos toimeksisaaja purkaa sopimuksen tai jos tilaaja rikkoo sopimuksen peruuttamalla palvelun. Lisäksi esitys sisältäisi säännökset vakiokorvauksesta, korvauksen sovittelusta ja tilaajan vapautumisesta korvausvelvollisuudesta.
Keskuskauppakamari toteaa, että kyseinen sääntely on perusteltua ja asianmukaista. Vakiokorvauksen osalta on syytä huomioida, että se ei aina kata kaikkia toimeksisaajalle peruuttamisesta aiheutuvia kustannuksia.
Onko perusteltua laajentaa KSL 12 luvun 1 §:n säännökset kulutushyödykkeen välittäjän vastuusta koskemaan henkilöön kohdistuvia palveluja (KSL 12 luku 1 §)?
Keskuskauppakamarilla ei ollut erityistä lausuttavaa tältä osin.
Miten ehdotuksen vaikutusten arviointia KSL 9 a luvun osalta voisi kehittää?
Koska taloudellisten vaikutusten arviointi kattavasti on hankalaa, tulisi sääntelyn vaikutuksista tehdä kattava jälkiarviointi 2–3 vuoden kuluttua siitä, kun uudistukset ovat tulleet voimaan. Jälkiarvioinnin perusteella on mahdollista ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin, jos uudistuksesta on seurannut sellaisia vaikutuksia, joita ei ole osattu riittävästi ennakoida.
Mahdolliset KSL 9 a luvun pykäläkohtaiset huomiot (mukaan lukien perustelut)?
Keskuskauppakamarilla ei ollut tältä osin muuta lausuttavaa kuin mitä aiempana on esitetty.
Muita kommentteja KSL 9 a luvun osalta?
Keskuskauppakamarilla ei ollut tältä osin muuta lausuttavaa
Onko asiakkaalla tarve saada nykyistä parempaa oikeussuojaa julkisesti järjestetyissä henkilöpalveluissa (asiakkaansuojalaki ja asiakasmaksuja koskevat säännökset)?
Keskuskauppakamari pitää kannatettavana sitä, että palvelujen käyttäjät saatettaisiin keskenään yhdenvertaisempaan asemaan riippumatta siitä, millä tavoin kyseinen palvelu on järjestetty. Tällä voi olla vaikutusta myös kilpailuneutraliteetin kannalta. Työryhmän mietinnössä tuodaan ansiokkaasti esiin niitä tilanteita, joissa kuluttaja asiakkaana voi olla erilaisessa asemassa riippuen siitä, onko palvelu julkisen vai yksityisen sektorin tuottamaa. Näiden perusteella vaikuttaisi selvältä se, että asiakkaalla on tarve saada nykyistä parempaa oikeussuojaa julkisesti järjestetyissä henkilöön kohdistuvissa palveluissa.
Onko asiakkaansuojalain soveltamisala (1 §:n 1 mom. mukaiset palvelujen järjestäjät ja tarjoajat) asianmukainen? Miten arvioitte erityisesti sääntelyn suhdetta Kelan kuntoutuslaissa säädettyyn kuntoutuksen järjestämisvastuuseen ja toisaalta sairausvakuutuslaissa tarkoitettuihin taksimatkoihin (ks. mietinnön jaksossa 2.5 selostettu tulkinnanvaraisuus)?
Keskuskauppakamarilla ei ollut erityistä lausuttavaa tältä osin.
Onko asiakkaansuojalain soveltamisalaan kuuluvat palvelut asianmukaisesti rajattu (2 § 1 mom. 1 kohta ja KSL 9 a luku 1 §)?
Keskuskauppakamari toteaa, että palvelut on tarkoituksenmukaista rajata yhdenmukaisesti kuluttajansuojalain 9 a luvun kanssa. Tältä osin viittaan myös yllä 9 a soveltamisalasta lausuttuun.
Onko markkinointia koskeva sääntely perusteltua toteuttaa esitetyllä tavalla (asiakkaansuojalaki 3 §)?
Keskuskauppakamari ei vastusta sääntelyn yhdenmukaistamista mietinnössä esitetyllä tavalla.
Onko vahingonkorvaussääntely perusteltua toteuttaa esitetyllä tavalla (mm. käännetty todistustaakka)?
Keskuskauppakamarilla ei ollut lausuttavaa tältä osin.
Miten näette ostopalveluja koskevan ehdotetun sääntelyn (mm. ostopalvelusopimuksen määräysten merkitys virheen määrittelyssä ja isännänvastuuta koskeva sääntely, asiakkaansuojalaki 2 § 1 mom. 4 kohta, 4 § 2 mom., 5 §, 6 § ja 7 §)?
Keskuskauppakamarilla ei ollut lausuttavaa tältä osin.
Onko julkisissa palveluissa perusteltua saada asiakasmaksuhuojennus palvelun virheen perusteella?
Työryhmän mietinnössä todetuin tavoin nykytilassa on puutteita. Jos julkinen toimija on suorittanut palvelun puutteellisesti ja asiakas sen vuoksi joutuu turvautumaan uuteen palveluun tai jos puutetta palvelussa ei voida poistaa edes uudella suorituksella, joutuu asiakas nykytilanteessa maksamaan silti täyden asiakasmaksun. Tätä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Toki asiakasmaksuhuojennusten merkitys on sitä korostetumpi, mitä korkeammista asiakasmaksuista on kyse.
Mahdolliset pykäläkohtaiset huomiot asiakkaansuojasääntelyn osalta (mukaan lukien perustelut)?
Keskuskauppakamarilla ei ole lausuttavaa tältä osin.
Muita kommentteja asiakkaansuojasääntelyn osalta?
Keskuskauppakamarilla ei ole muuta kommentoitavaa.